21
tammi
2016

PB: Lafferin käyrä tuli yllätyksenä Sdp:n varapuheenjohtajalle

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin, joka vajaa vuosi sitten haukkui vuoden 2014 alussa toteutetun yhteisöveron alennuksen 4,5 %-yksiköllä liian suurena ja “vääränä politiikkana”.

 

Kuten tänä aamuna PB:n Facebook-sivujen puolella Elina Lepomäelle (kok) jaetun Päivän Antibyrokraatti -palkinnon yhteydessä todettiin, historia kuitenkin osoitti, että Sanna  “mitä-jos-veropakolaisuudesta-seuraisi-kansalaisuuden-menetys-tai-jokin-muu-rangaistus” Marin oli väärässä. Verokertymä ei suinkaan pysyvästi alentunut, vaan kasvoi vuonna 2015 peräti 14 % ja nousi jo lähes veron laskua edeltäviin lukuihin. Näin siitä huolimatta, että Suomen BKT on heikentynyt viimeisen kolmen vuoden ajan.

 

Sosialidemokraateille on toisinaan katkera pala nieltäväksi, että käytäntö osoittaa todeksi Lafferin käyrän ja sen, että korkea verotus on omiaan tappamaan taloudellista aktiviteettia.

 

Lafferin käyrä on matemaattinen malli, joka kuvaa valtion verokertymää veroasteen funktiona. Se ennustaa, että valtion verotulot kasvavat veroasteen mukana vain tiettyyn pisteeseen asti. Tuon pisteen jälkeen verotulot alkavat laskea, vaikka veroastetta edelleen nostettaisiin. Vasemmistolle malli ei ole koskaan ollut hyväksyttävissä. Esimerkiksi Erkki Tuomiojan kerrotaan väittäneen, että verotuksella ei ole ihmisen toimintaa ohjaavaa vaikutusta.

laffer-curve

 

Verokertymän todistettava supistuminen nykyisillä veroasteilla vie vasemmiston talousälyköiltä heidän ainoan käytössä olevan työkalunsa. Tähän asti kun vasemmisto on reagoinut mihin tahansa talousongelmaan aina samalla tavalla: ehdottamalla verojen nostamista. Palstamme onkin tehnyt keskustelusta havainnon, jonka mukaan 100 % veroaste on vain kuvitteellinen yläraja. Kyllähän hyvätuloiset aina saavat pankista lainaa verojen maksuun.

 

Näin  on käynyt myös käytännössä, sillä Ruotsissa marginaaliveroaste todella kohosi yli 100 prosentin.

 

Tuon havainnon toi suuren yleisön tietoisuuteen Peppi Pitkätossusta, Katto-Kassisesta, Vaahteramäen Eemelistä ja monesta muusta rakastettavasta hahmosta tunnettu Astrid Lindgren, joka yhtenä päivänä huomasi maksavansa 102 % marginaaliveroa. Ansaittuaan yhden lisäkruunun, hän maksoi siitä veroja yhden kruunun ja kaksi äyriä. Astrid Lingren päätti kirjoittaa asiasta sadun “Pomperipossa i Monismanien”, joka julkaistiin 10. maaliskuuta 1976 Expressen-lehdessä. Sadussa ystävä kertoo Pomperipossalle, että tämän marginaalivero on 102 %, jolloin Pomperipossa kummastelee: ”Eihän niin monta prosenttia ole olemassa?”

 

Kokoomuksen puheenjohtaja luki Lindgrenin sadun valtiopäivillä. SDP:n silloinen valtiovarainministeri Gunnar Sträng vastasi siihen halveksuvasti ja kertoi Lindgrenin laskeneen väärin. Astrid Lindgrenin panos verokeskusteluun paljasti Strängin mukaan tämän “täydellisen ymmärtämyksen puutteen verokeskustelusta”. Sträng vielä totesi, että ”emme vaadi Lindgreniltä verojen ymmärtämistä”.

 

”Mutta minä vaadin sitä Gunnar Strängiltä”, vastasi Lindgren radiossa seuraavana päivänä, ja jatkoi: ”Jos joku on laskenut väärin, se on valtion verovirasto, koska olen saanut lukuni heiltä. Sträng osaa kertoa satuja muttei selvästikään laskea. Meidän kahden tulisi vaihtaa töitä keskenämme.”

 

Sträng joutui nielemään sanansa, ja skandaalin seurauksena sosialidemokraatit tipahtivat Ruotsin hallituksesta ensimmäisen kerran 40 vuoteen. Astrid Lindgren oli muuten ollut koko siihenastisen ikänsä demari.

 

Sen pituinen se.

 

>>> Linkki Elina Lepomäen aamuiseen PAB-palkintoon

 

 

 

Saatat tykätä myös

PB: Suomi lipsuu Itä-Euroopan varallisuusryhmään
PB: Kansanrintamahallituksen onnistumiset
PB: Elpymisrahasto
PB: SDP ja Marinin-Mazzucaton linja

16 vastausta

  1. Joonas

    Oikeesti nyt.

    “The New Palgrave Dictionary of Economics reports that a comparison of academic studies yields a range of revenue maximizing rates that centers around 70%.[3] Economist Paul Pecorino presented a model in 1995 that predicted the peak of the Laffer curve occurred at tax rates around 65%.[14] A draft paper by Y. Hsing looking at the United States economy between 1959 and 1991 placed the revenue-maximizing average federal tax rate between 32.67% and 35.21%.[15] A 1981 paper published in the Journal of Political Economy presented a model integrating empirical data that indicated that the point of maximum tax revenue in Sweden in the 1970s would have been 70%.[16] A paper by Trabandt and Uhlig of the NBER from 2009 presented a model that predicted that the US and most European economies were on the left of the Laffer curve (in other words, that raising taxes would raise further revenue).[13]”

    https://en.wikipedia.org/wiki/Laffer_curve#Empirical_data

    1. Ville

      Mikä oli pointtisi? Voidaan tänne Wikipediasta kopsailla vaikka mitä, mutta laita nyt saatteeksi edes jotain ajatusta.

    2. Markus-setä

      Oikeesti nyt.

      Luepa artikkeli ihan ajatuksella, erityisesti mitä tulee verojen maksimointiin ja dynaamisten vaikutusten yhteensovittamiseen.

  2. sampsa jaatinen

    Saako linkin tuohon 2015 verokertymään, en löydä itse 2015 tietoja vielä. Mutta sanot itsekkin, että 2015 verokertymä on vielä veronlaskua edeltävän tason alapuolella – eli verokertymä ei (vielä) ole kasvanut veronalennuksen vuoksi. Eikö näin?

  3. Not gonna tell

    Onneksi lukijat vielä jaksavat jotain tietoakin hakea, PB kun on päätynyt nähtävästi kokoomuksen äänitorveksi (sen puolueen jonka hallitukseen pääsyn jälkeen kaikki on mennyt päin persettä).

    Socialism never took root in PB because the poor see themselves not as an exploited proletariat but as temporarily embarrassed millionaires.

    P.S. Check your facts. Lindgren oli koko ikänsä demari, toisin kuin virheellisesti vihjaatte.
    P.P.S Meidän verorahoilla PB:nkin työttömyyskorvaukset maksetaan. Kannattaa muistaa sekin.

  4. Hannu Varjoranta

    Joonas osui kommentissaan samaan, mikä itsellä kiinnitti huomiota. “That’s a Laffer” on termi, jota voi käyttää kun tällaista näennäistiedettä yritetään käyttää perustelemaan veroprosentin pienennystä, eli nykyisen käsityksen mukaan verokertymän kannalta optimaalinen tuloveroprosentti on lähellä 70%. Näin ollen Lafferin käyrä on todella hyvä peruste veroprosentin kasvattamiselle, sillä kaikki Euroopan ja Amerikan mantereiden maat, oman käsitykseni mukaan, ovat Lafferin käyrän huipun suhteen pahasti vasemmalla.

    Tarinassa on kyllä hauska yksityiskohta yli 100% marginaaliveroprosentin suhteen. Se tuskin on optimaalinen veroprosentti kenenkään mielestä :)

    1. Lassi Lehtineva

      Eikös tuo käyrä viittaa kokonaisveroasteeseen eikä tuloveroprosenttiin? Jos lasketaan pelkkä tuoloveron ja alv:n vaikutus ostovoimalle on näiden kahden yhteisvaikutus jo lähes 50% työssäkäyvän ihmisen ostovoimalle (jos keskimääräinen tulovero olisi 30%). Tähän kun laskee vielä kaikki muut verot ja veroluotoiset maksut nousee keskivertokansalaisen verorasite joidenkin arvioiden mukaan yli 80%:iin

  5. Marko Virtanen

    Tämä juttu on näköjään lähtenyt leviämään somessa kuten pahimmat MV-lehden jutut. Aika masentavaa, että PB yrittää vakuuttaa lukijansa manipuloiduilla tieteellisillä havainnoilla samalla tavoin kuin isäm_maan ystävät perustelevat kantajansa maahanmuutossa.

    Jos suomalaiselta yrittäjältä kysyy, niin hänen tulkintansa on se, että optimaalinen veroprosentti on negatiivinen, kaikki siitä yli on haittaa businekselle. Samaan aikaan valtion pitää tukea verovaroilla yritysten toimintaa. Kannattaa etsiä verkosta tietoa valtion maksamista yritystuista, jotka vääristävät kilpailua. Sääntelystä halutaan pois, mutta ei tietysti siitä sääntelystä, joka tuo euroja omaan kirstuun.

    1. Arttu

      Ilmeisesti vasurilla harmittaa, että Suomessa edes joku, joskus, kirjoittaa edes hieman jotain markkinatalousmyönteisempää? Eikö se nyt riitä, että 99,9% nettijutuistakin on sitä teidän ihannoimaa socialismia?

  6. Bertrand

    Eikö vielä ole vähän aikaista vetää johtopäätöksiä pitkän aikavälin vaikutuksista? Entä jos firmat vaan raportoivat voittonsa niiden panttaamisen sijaan nyt, kun yritysvero on matalampi? Parin vuoden päästä tiedetään tarkemmin, mutta siihen asti tälläiset ulostulot ovat ideologista huutelua loogisen tarkastelun sijaan. Toivokaamme toki, että ilmiö selittyy Lafferin käyrällä laskentatoimellisen kikkailun sijaan, mutta en olisi noin yksipuolisen optimistinen tulkinnoissani.

    “The whole problem with the world is that the fools and fanatics are so sure of themselves, and the wiser men full of doubt”
    – Bertrand Russell

  7. Veijo Hukari

    Samasta ilmiöstä puhutaan 1980-luvun lopulla tehdystä yhtiöveron alennuksessa. Tuolloin veroprosentti laskettiin 60 %:sta 25 %:iin. Sen jälkeen verotulot nousivat 3 MRD mk:sta 30 MRD mk:aan. Muistaakseni jonain vuonna hätyyteltiin 40 MRD mk:n tasoa. Toki tässä muutoksessa oli paljon veropohjan paikkaamistakin, mutta lopputulos oli erinomainen hallitukselle, jota vastaan keskusta kävi mediasotaa “verotus kiristyy” -merkeissä.

    1. sampsa jaatinen

      Kiitos linkistä, mielenkiintoinen tutkimus (jota en nyt vielä nablannut läpi). Kaikissa kuvaajissa joita siinä esitetään maksimit on kyllä enemmän oikealla kuin missä veroprosentit nyt huitelevat. En sano, että se on ongelma, mutta kyllähän keskustellussa aina on niin, että elinkeinoelämän tahot väittävät vallitsevasta prosentista riippumatta, että optimi löytyy vielä pienemmästä kohdasta. En sitten tiedä millä vasemmisto perustelee oman näkemyksen optimin sijainnista.

      Alkuperäisessä tekstissä tympeintä on sen sävy yhtä ihmistä kohtaan. En jaksa uskoa, että Sanna Marin on missään vaiheessa ajatellut, että yhteisöveron osalta optimi olisi välin kumpikaan pää, eli 0% tai 100%. Taloustieteen ongelma näin luonnontieteilijän silmin on se, että kun piirrettään käyrä ja annetaan sille nimi siitä tulee ihmeellinen totuus johon kaikki voivat vedot – niinkuin juuri nyt “koska laffer” kelpaa argumentiksi molemmille näkemyksille ilman perusteluja.

  8. Jamo

    Jos noita Wikipedioita siteeraa, niin kannattaa huomata että tuo käyrä on varmasti hyvin erimuotoinen palkansaajilla (joilla vaikea siirtää/jemmata tulosta) kuin yrityksillä, joilla on vero-optimointia varten palkatut ihmiset miettimässä jatkuvasti kuinka verot minimoidaan. 70% palkansaajalla ei todista siis firmoista mitään.

Kommentoi