PB: Saksan vihapuhelaki johti sensuuriin juuri niin kuin PB varoitti

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa toistamiseen Saksa, jonka vuodenvaihteessa voimaan tullut vihapuhelaki on johtanut heti ensimmäisinä päivinä juuri niihin seurauksiin, joista Päivän Byrokraatti varoitti.

Uuden lain mukaan sosiaalisen median alustojen täytyy valvoa käyttäjien mielipiteitä, ja alustojen tulee poistaa ”vihapuhetta” sisältävät tekstit määräajassa. ”Selvästi lakia rikkova sisältö” pitää poistaa 24 tunnin kuluessa siitä, kun se on tullut tietoon. Epäselvissä tapauksissa aikaa on viikko.

Sosiaalisen median yhtiöt ovat saksalaisten lehtitietojen mukaan sensuroineet mielipiteitä tukuttain, ja esimerkiksi hieman Päivän Byrokraattia muistuttavan satiirilehden Twitter-tili suljettiin, kun lehti parodioi maahanmuuttokriittisen poliitikon kommentteja. Myös lain läpi ajanut oikeusministeri Heiko Maas (spd) ehti jo kokea sen vaikutukset käytännössä – yksi hänen vanha twiittinsä on sensuroitu.

Sensuuri herättää Saksassa vihastusta, sillä ihmiset kokevat nyt konkreettisesti, mitä sananvapauden rajaaminen tarkoittaa. Palveluntarjoajat poistavat järjestelmällisesti kaikki heille ilmiannetut postaukset ihan vain varmuuden vuoksi, sillä laki on voimakkaasti sanktioitu. Some-yhtiöt voivat saada mielipiteiden valvonnan laiminlyönnistä sakot, jotka ovat määrältään 5 miljoonasta 50 miljoonaan euroa.

Saksalaiset ihmettelevät, miten yksityinen yhtiö voi päättää heidän mielipiteidensä laillisuudesta, mutta kun he kritisoivat sosiaalisen median yhtiöitä liian tiukasta linjasta, heidän kritiikkinsä kohdistuu väärään tahoon.

Olisi syytä katsoa peiliin, sillä saksalaiset itse säätivät lain, jonka valvominen on ulkoistettu yksityisille yrityksille. Lain mukaan myös epäselvät tapaukset, eli mahdollisesti lakia rikkova aineisto, on poistettava. Epämääräisellä lainsäädännöllä on siis luotu harmaa alue, jonka tarkkoja rajoja yksityiset kansalaiset eivät voi edes varmuudella ennalta tietää. Mikä tahansa mielipide, joka ei ole selvästi laillinen, on harmaalla alueella ja kovien sanktioiden pelossa yhtiöiden on se turvallisinta poistaa. Tämä on vastoin klassista länsimaista laillisuusperiaatetta, jossa kansalaisen tulee pystyä lain pohjalta arvioimaan tekojensa lainmukaisuutta.

Toki aikana, jolloin yritysjohtajilta odotetaan enemmän yhteiskuntapoliittista aktiivisuutta ja globaalia, rajoja ylittävää vastuuta, on syytä suhtautua yleisellä tasolla varauksellisesti myös some-yhtiöihin. Jättimäiset globaalit toimijat ovat olleet poikkeuksellisen passiivisia juuri sananvapauskysymyksissä. Sen sijaan on esitetty huolia siitä, miten liian vähän säännelty ja ohjailtu sosiaalinen media on johtanut esimerkiksi Trumpin valintaan tai kansallismielisyyden nousuun. Sananvapaudesta ja sen mukaisen alustan ylläpitämisestä koetaan tänä päivänä pikemminkin syyllisyyttä. Ei tosin Päivän Byrokraatissa.

Toinen mahdollinen syy trendin myötäilyyn saattaa myös olla se, että vihapuhelainsäädäntö edellyttää sellaisia valvontaresursseja, joihin pienillä ja ketterillä kilpailijoilla ei ole varaa. Tämä vaikeuttaa markkinoille tuloa ja nostaa kynnystä olemassa olevien jättien haastamiseen.

Samalla logiikalla myös rahoitusalalla suuret toimijat ottavat tyytyväisinä vastaan pankkisääntelyn kiristymisen. Se tarjoaa näille etumatkaa suhteessa pienempiin haastajiin. Vihapuhelainsäädännön leviäminen esimerkiksi EU:n avituksella kokonaisen maanosan tasolle olisi valtava kädenojennus olemassa oleville globaaleille mediayhtiöille, joiden asemaa se sementoisi sananvapauden ja vapaan kilpailun kustannuksella.

Tällä hetkellä mielipiteiden ilmiantamisissa ovat kunnostautuneet lähinnä punavihreät piirit. Reaktiota kuitenkin yleensä seuraa vastareaktio, ja siksi voi olettaa, että hetken kuluttua ilmiantoja tehtaillaan ristiin rastiin poliittisen kentän molemmilla laidoilla. Poliittinen keskustelu sosiaalisessa mediassa lienee jatkossa sallittua lähinnä, jos mielipiteet pysyvät kapeammassa päivänpoliittisessa Overtonin ikkunassa (lue lisää linkistä) – turvallisesti sallitulla ja yleisesti hyväksytyllä alueella. Samalla tietenkin suurempien systeemitason visioiden ja muutosten esittäminen, sekä ylipäätään eri mieltä oleminen käyvät entistä hankalammaksi.

Saksan journalistiliitto DJV, vihreät ja vasemmistopuolue Linke ovat varsin eri linjoilla kuin vihapuhevalvontaa kannattavat ja aktiivisesti ajavat suomalaiset vastinparinsa. DJV varoittaa lain seurauksista ja vaatii sensuurin lopettamista. Linken ryhmäjohtajan Sahra Wagenknechtin mukaan sensuurilaki on ”isku oikeusvaltion kasvoihin”. Myös sanomalehti Bildin päätoimittaja vaati pääkirjoituksessaan sensuurilain kumoamista. Jutun otsikko oli ytimekäs: ”Kiitos ei ajatuspoliisille!”.

Vihapuhelainsäädäntö tulee todennäköisesti johtamaan epäsuosittujen poliittisten mielipiteiden poistamiseen ja hyvin odottamattomiin vaikutuksiin. Jo yksittäisten organisaatioiden tasolla valvonta-, mittaus- ja palkitsemisjärjestelmät jäävät monesti vaille toivottuja vaikutuksia ja jopa kääntyvät itseään vastaan, kun yksittäiset ihmiset keksivät tapoja kiertää niitä. Sensuuritapauksissa ihmiset ovat luovia mm. kuljettamaan ilkeitä merkityksiä uusilla tavoilla.

Tavoitteeseen päästäkseen lainsäädännön valvoja niin viranomaisen kuin some-yhtiönkin leivissä joutunee tulevaisuudessa käyttämään hyvin paljon mielivaltaa tulkinnanvaraisissa kysymyksissä. Tietyt länsimaiselle kulttuurille ominaiset tyylilajit, kuten satiiri ja parodia alkanevat sen myötä asemoitua ihmisten mielissä kyseenalaiselle lainsäädännön harmaalle alueelle. Näin tapaa aina käydä autoritaarisissa valtioissa. Tämä ole Euroopassa valitettavasti enää pelkkää dystooppista tieteisfiktiota, kuten Saksan esimerkki osoittaa. Tälläkin kertaa totalitarismi marssii Berliinistä.

Punavihreitä puheenvuoroja lukiessa vakuuttuu, ettei meidän tarvitse odotella pitkään enää Suomessakaan. Varsinkin kun tukea näyttää tulevan myös toiselta laidalta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on julkisesti ehdottanut Saksan mallin mukaista sensuurilakia myös meillä käyttöön otettavaksi. Olemmehan olleet sangen hitaita, sillä jopa Venezuelassa laki ehti jo voimaan.

HS 8.1.2018

Suomen Uutiset 8.1.2018

HS 4.1.2018