Ensimmäisenä viedään Ransu-koira piikille

Näin toimii panttivankibudjetointi.

 

Kun rälssin rahoitusta leikataan, ensimmäisenä ei ilmoiteta johdon palkkojen, hallinnon tai konsulttien vähentämisestä. Ei edes siitä, että käytettäisiin hieman sijoitustuottoja toimintaan, jota varten koko järjestö väittää olevansa olemassa.

 

Sen sijaan valitaan tärkein, rakastetuin tai eniten ihmishenkiä pelastava palvelu, pannaan ase sen ohimolle ja kutsutaan lehdistö paikalle.

 

Sydänliiton logiikka menee näin:

 

> Defi.fi pelastaa ihmishenkiä.

 

> Sen ylläpito maksaa 50 000 euroa vuodessa.

 

> Jos joku ulkopuolinen ei anna rahaa, palvelu suljetaan.

 

Samaan aikaan Sydänliitolla on kuitenkin yli 20 miljoonan euron arvopaperisijoitukset. Viime vuoden sijoitustoiminnan nettotuotto oli 1,25 miljoonaa euroa ja koko tilikausi 733 000 euroa ylijäämäinen.

 

Jos Sydänliitto uskoo omat puheensa palvelun merkityksestä, se on siis valmis uhraamaan mieluummin nämä ihmiset kuin neljä prosenttia yhden vuoden sijoitustuotoistaan. Johdon kompensaatiosta, hallinnosta tai sijoitussalkusta ei julkisessa hätähuudossa tarjota euroakaan.

 

MIELI ry teki saman kriisiavulla. Järjestö laski omalla ”yksinkertaisella laskukaavallaan”, että rahoituksen leikkaaminen pudottaisi kriisikohtaamiset 150 000:sta 60 000:een.

 

Ei esitelty säästöjä hallinnosta tai muusta toiminnasta. Suoraan 90 000 kriisissä tai itsemurhavaarassa olevan ihmisen keskusteluapuun.

 

Kriisipuhelimessa noin joka toiseen puheluun vastaa kuitenkin palkaton vapaaehtoinen. Palkattuja ammattilaisia tarvitaan toiminnan pyörittämiseen, vapaaehtoisten kouluttamiseen ja toiseen puolikkaaseen puheluista, mutta valtion eurojen ja vastattujen puhelujen välillä ei silti ole järjestön esittämää suoraa vaihtosuhdetta.

 

Se ei ollut budjettilaskelma. Se oli lunnasvaatimus.

 

Samaan aikaan MIELI ry oli käyttänyt 400 000 euroa omaa pääomaansa vakuudettomaan, kahden prosentin korolla annettuun pääomalainaan lähipiiriinsä kuuluvalle ravintolayhtiölle. Lainasta jouduttiin myöhemmin alaskirjaamaan puolet.

 

Omaa rahaa voitiin siis riskeerata ravintolaliiketoimintaan. Kun julkista rahaa leikattiin, panttivangiksi valittiin itsetuhoiselle ihmiselle vastaava puhelin.

 

Panttivankibudjetoinnissa valinta esitetään ulkopuolisille näin:

 

”Antakaa meille lisää rahaa tai Ransu viedään piikille.”

 

Sitten rälssin lobbari yrittää sysätä vastuun Ransun kohtalosta sille, joka ei suostunut maksamaan.

 

Ei se niin mene.

 

Panttivankidraaman terroristi ei ole se, joka kieltäytyy maksamasta lunnaita. Se on se, joka valitsee panttivangin, osoittaa sitä aseella ja sanoo: rahat tai henki.

 

Ylellä panttivangeiksi kelpaavat Pikku Kakkonen ja MM-hiihdot. Sydänliitolla ja Mieli ry:llä ihmishenkiä pelastava palvelu.

 

Siksi vastauksen pitäisi olla yksinkertainen:

 

Niin kauan kuin leikkaukset osuvat Ransuun eivätkä hallintoon, leikataan lisää.

 

Panttivangeista ei neuvotella.