5
kesä
2019

PB: Ministerien on oltava rehellisiä ja taitavaksi tunnettuja Suomen kansalaisia

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Antti Kaikkonen, josta on ilmeisesti tulossa Keskustan edustajana kansanrintamahallituksen valtiovarainministeri.

 

Ei kai palkintokomitealla muuten mitään Kaikkosta vastaan ole, mutta palkinto tuntui olevan paikallaan, kun perustuslain 60 §:n 1 momentissa kuitenkin edellytetään: ”Ministerien on oltava rehellisiä ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia”.

 

”Älkääpä epäilkö rehellisyyttäni. Minua ei ole tuomittu kuin luottamusaseman väärinkäytöstä ja vankeusrangaistuskin oli ehdollinen.”

 

Päivän Byrokraatti -palkintoa kummempaa asiasta ei sitten seuraakaan, sillä kuuden vuoden takainen tuomio poliittiseen vaalirahoitukseen liittyvästä asiasta tuskin on este valtiovarainministeriksi nousemiselle. Eihän hän sentään ole kirjoittanut tuhmia vuosikymmenen takaisessa blogissa.

 

Oikeuskansleri ei nimittäin tee Kaikkosen nimityksestä numeroa, vaikka joskus olisi hallituksesta lennetty pelkkien tekstiviestienkin takia. Asia on näet niin nolosti, että omat ja vieraat rahat ovat menneet pari kertaa sekaisin myös tulevalta pääministeriltä, eikä kansleri nyt sentään kehtaa koko valtioneuvostoa ulos heittää.

 

Antti Rinne jätti lakimiehen työnsä AKT:ssa vuonna 1996 hänen matkalaskuistaan ilmettyä epäselvyyksiä. Rinteen kerrottiin tuolloin laskuttaneen työmatkoista työnantajaltaan useaan kertaan. Hän olisi esimerkiksi ollut samaan aikaan työmatkalla sekä Ruotsissa että Pohjanmaalla ja laskuttanut molemmista. Lehtitietojen mukaan epäselvyys olisi ollut noin 10 000 markan luokkaa. Myöhemmin Rinteen noustua puoluejohtajaksi AKT:n suunnalta vähäteltiin asiaa.

 

Samoihin aikoihin Rinne tuomittiin maksamaan myös entiselle taloyhtiölleen 25 000 markan vahingonkorvaukset. Isännöitsijänä toimiessaan Rinne maksoi taloyhtiön rahoilla omat puhelinlaskunsa, ei toimittanut lainkaan yhden vuoden tositteita, piti taloyhtiön rahaliikenteestä kirjaa puutteellisesti ja aiheutti yhtiölle taloudellisia vahinkoja.

 

Oikeuskanslerin ei todellisuudessa tarvitse toimia häveliäisyydestä Rinnettä kohtaan, vaan hänellä on myös säädöspohja takanaan. Voimassa olevaa perustuslakia koskevassa hallituksen esityksessä kerrotaan 60 §:n osalta, että ”kysymyksessä on joustava ilmaus, joka on kuitenkin ymmärrettävä muodolliseksi, tosin varsin väljäksi kelpoisuusehdoksi ministerin tehtävään ja sellaisena otettava asianmukaisesti huomioon pääministeriä valittaessa ja ministereitä nimitettäessä”.

 

Linjaa on haettu voimassa olevan perustuslain aikana pariinkin kertaan.

 

Vuonna 2002 kulttuuriministeri Suvi Lindénin (kok) otsikoitiin myöntäneen valtionapua golfkentälle, jossa hän perheineen oli osakkaana. Lindén erosi tehtävästään jo ennen kuin oikeuskansleri antoi hänelle huomautuksen virheellisestä menettelystä.

 

Vuonna 2007 taas silloinen pääministeri Matti Vanhanen pyysi oikeuskanslerinvirastoa selvittämään kokoomuksen Jan Vapaavuoren ja keskustan Sirkka-Liisa Anttilan kelpoisuuden ministereiksi. Tuolloin asuntoministeriksi tulossa olleella Vapaavuorella oli rikostaustaa kolmen tapauksen verran. Hänet oli tuomittu 80-luvun alussa 17-vuotiaana pahoinpitelystä, 19-vuotiaana osallisuudesta varkauteen ja 2000-luvun alkupuolella rattijuopumuksesta. Maa- ja metsätalousministerin pestiä odotelleen Anttilan menneisyyttä taas rasitti 1960-luvulla annettu tuomio väärästä valasta.

 

Oikeuskanslerinvirasto ei nähnyt esteitä ministerinimityksille. Viraston osastopäällikkö tähdensi tuolloin lehtihaastattelussa, että ministerien vastuu on ennen kaikkea poliittista, vaikka he toimivat virkavastuulla. Siksi myös nuhteettomuuden arviointi kuuluu ensisijaisesti poliittisille elimille, jotka ministereistä ehdotuksia tekevät.

 

Siis poliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa, perustuslakituomioistuimen vielä puuttuessa.

 

Lopulta asiassa lienee kyse siitä, että Kaikkosen 2013 saamasta tuomiosta katsotaan olevan jo riittävän kauan, jotta kansalaisluottamus on ehtinyt tässä ajassa palautua. Ja hienoahan se on. Kun työministeriksikin on nousemassa mies, joka hajotti teatterikoulun paikat suututtuaan Jumalan Teatterin kohtelusta, Suomi todistettavasti on maa, jossa ihmiset ja poliitikot saavat toisen tilaisuuden.

 

Paitsi ehkä, jos rikos tosiaan koskisi tuhmien kirjoittelua blogiin. Vuonna 2012 saadusta tuomiosta ei samassa syynissä ehkä olisi vielä tarpeeksi kauan.

 

IS 4.6.2019

 

Saatat tykätä myös

PB: Vasemmistopolitiikka häätää teollisuuden Suomesta
Intersektionaalinen feminismi
All Lives Matter
PB: Hallitus sählää, mutta yritykset on pelastettava tulevaisuutta varten

11 vastausta

  1. Apinamies

    Veikkaanpa, että PB on oikeassa jos Persut olisi muodostanut hallituksen olisi Halla-Aho vaadittu pois ministerin virasta, koska kirjoitti tuhmia (suosittelen jokaista lukemaan se koko kappale mistä hänet tuomittiin ja miettimään perusjärjellä rikkooko se teidän oikeustajua).

    Kaikkosta käy sinänsä minun vähän sääliksi, koska ei saanut tuomion takia adotiota vaikka niitä kyllä tunnutaan annettavan melkein joka tyypille. Anttihan on tuomiossa vähän kuin se hyödyllinen idiootti joka jäi kiinni eli se mistä jäi kiinni on ollut peruskäytäntö meidän omassa korruptiossa ja kaikki sitä teki, hän vain sattui olemaan väärässä paikassa vääräään aikaan kun joku piti uhrata kansalle kun korruptio vouhotus oli joka lehdessä ja MOT dokkareissa.

    “Ministerien on oltava rehellisiä ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia”

    En ota taitavaan kantaa, koska Suomessa on harvemmin ollut osaavaa jengiä ministerinä mutta ei taida tämä kansa parempaa ansaitakaan (democracy is a failed system in it’s core), enkä puhu edes koulutuksesta vaan siitä että kun esim. Jutasta tuli VM oli hukassa taloudenperusasiat.
    Ehkä se perinteinen epäluottamus ihmisiä kohtaan jotka haluavat hallita muiden ihmisten tekemisiä ja varsinkin rahoja
    kun pitäisi tehdä turvaverkko ja palkita ihmisten ahkeruus maksimoiden vapaus niin en pidä kuin muutamia poliitikkoja rehellisinä kun nämä eivät halua valtaa sinänsä vaan muuttaa politiikka.
    Esim. Sanna-Marin jonka omien puheidensa mukaan piti liittyää Vihreisiin mutta sitten valitsi demarit, koska? No jokainen voi kuvitella nuori nätti sateenkaarilapsi punavihreillä arvoilla… kummassa on parempi mahdollisuus päästä valtaan? niinpä.

    1. Päivän Byrokraatti

      PB on tuosta Kaikkosen ja Taiveahon adoptioasiasta todella samaa mieltä. Tietäen, kuinka paljon tahdosta riippumaton lapsettomuus voi satuttaa, adoption epääminen tuolla perusteella on ollut paitsi kohtuutonta, myös vahvasti oikeustajun vastaista. Todella surullinen asia ja heidän kohtaloaan käy siinä isosti sääliksi.

  2. Haerski

    Aika kummallinen blogiteksti nimenomaan PB:ltä. Tällaista tosiaan olisin voinut odottaa joltain Halla-Ahosta jeesustelevalta demarilta, mutta PB lankesikin kuoppaan ihan itse.

    PB:llä on vaikeuksia erottaa rikosoikeudellinen vastuu ja poliittiinen vastuu toisistaan. Kun poliitikko tekee rikoksen, niin tämä kantaa siitä rikosoikeudellisen vastuun kuten kuka tahansa, mutta poliittinen vastuu mitataan seuraavissa vaaleissa kun kansa päättää onko henkilöllä enää edellytyksiä toimia heidän edustajanaan. Kaikkonen on valittu eduskuntaan tuomionsa jälkeen jo kahdesti. Olisi kansanvallan halveksumista esittää, että kansanedustajalta tulisi evätä poliittinen virka rikosoikeudellisin perustein.

    Kansanedustajien ja ministerien työtä on säätää lakia, joten olisi arbsudia, jos samainen laki rajoittaisi heidän oikeuttaan osallistua tähän kansan heille suomaan tehtävään. Eduskunnassa jokaisen edustajan tulee olla tasa-arvoinen riippumatta taustasta.

    En olisi ihan tällaista kyllä PB:ltä odottanut. Ettekö tajua, että tällä nimenomaan suojataan Halla-Ahon kaltaisten mahdollisuuksia päästä ministerin tehtäviin ja sitä kautta hänen mahdollisuuttaan muokata pykälää, jonka perusteella hänet on aikanaan tuomittu mielestään epäoikeudenmukaisesti. Jos päätöksen soveltuvuudesta tekisi joku tuomioistuin, niin Halla-Aho ja Kaikkonen olisivat ilman muuta ulkona, mutta se halventaisi koko demokratiamme perusajatusta.

    P.S. PB:n sivuamissa tapauksissa Kanerva ja Linden, erona on muuten se, että heidän tekemisensä paljastuivat ministerikauden aikana. Silloin on viisasta erota virasta ja mittauttaa kansan luottamus vaaleissa ennen pyrkimistä uusiin luottamustehtäviin.

    1. Päivän Byrokraatti

      Lue uudelleen. Kirjoituksen esittämän kritiikin piilokärki taitaa olla perustuslain valikoivassa soveltamisessa ja kaksoisstandardeissa.

      1. Haerski

        Näen sen, mutta en tiedä mihin tällä piilokärjellä tähdätään. Minusta näyttää tämän blogin perusteella, että oikeuskansleri johdonukaisesti ei ole puuttunut nimityksiin, jos rikoksesta on tuomiot kärsitty. Tähän viittasi myös oikeustieteen professori Veli-Pekka Viljanen Iltalehdessä: “Oikeusvaltioajatteluun kuuluu, että jos ihminen on kärsinyt rangaistuksensa, niin sen jälkeen sille ei pitäisi antaa merkitystä”

        Esittämissänne esimerkeissä (Kanervan tekstarikohu, Lindenin Golf-tuet) kyse on nimenomaan virkakaudella tehdyistä rikkomuksista, jolloin valtakirja on syytäkin palauttaa kansan uudelleenarvioitavaksi.

        Mikäli taas puhutaan kaksoisstandardeista Halla-Ahon blogikirjoitusten tapauksessa, niin tietääkseni Halla-Aho ei ole koskaan ollut ehdolla ministeriksi, emmekä siis voi varmaksi tietää muodostuisiko blogikirjoittelusta minkäänlaista estettä ministeriydelle. Olettaen, että oikeuskansleri toimii jatkossakin johdonmukaisesti, en usko, että muodostuisi. PB:n vihjaus toisenlaisesta lopputuloksesta jää blogissa täysin perustelematta.

        Jos jokin asia blogissa meni vielä tälläkin kertaa ohi silmien, niin toivoisin täsmällisempää vastausta. Tosiaan vähän vaikea nähdä mikä tässä nyt sitten se ydinpointti on.

        1. Jarmo Malinen

          “Rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu” edellyttää henkilöltä enemmän kuin sitä, että viimeisestä tuomiosta on jo kulunut jonkin aikaa. Meidän tulee myös tuomion laatu ottaa huomioon. Onko kysymyksessä ollut nimenomaan taitamattomuus ja kierous (joko kieron systeemin osana tai yksilönä), vai tuomittiinko peräti ajatusrikoksesta?

          Jotkut törttöilyn lajit antavat enemmän viitettä, ettei henkilö ole rehellinen eikä taitava. Joskus tuomio voi tulla siitä, että henkilö on liiankin rehellinen tai taitava. Että henkilöä arvioidaan ministeriksi sopimattomaksi, se ei ole rangaistus sen enempää kuin rekrytoinnissa paikan antaminen jollekin toiselle.

          1. Haerski

            Lainopillisesti “rehellinen ja taitava” on äärimmäisen vaikea määritellä, koska laki ei anna pienintäkään tarkennusta, mitä tuolla pitäisi käytännössä ymmärtää. Jokainen voi siis tulkita pykälää hieman eri tavalla.

            En tiedä olemmeko tästä edes eri mieltä, mutta juuri tästä syystä harkinta tulee jättää kansanvallan vastuulle. En usko, että kukaan äänestää eduskuntaan mielestään epärehellistä ja taitamatonta henkilöä, joten jonkun kansanosan silmissä jokainen kansanedustaja täyttää ministeriyden kriteerit.

            Jos henkilö valitaan ensin vaaleilla eduskuntaan ja sen jälkeen eduskunnan enemmistö vielä hyväksyy henkilön ministeriksi, niin en usko, että yhdelläkään virkamiehellä tai edes joukolla virkamiehiä tulisi olla valtuutta estää nimitystä.

  3. Veijo Hoikka

    Kaikkosesta taisi tulla kylläkin puolustusministeri. Sehän on hyvä, sillä rauhan ja etenkin sodanlietsonnassa vihollisen harhauttaminen on ensisijainen taito. Valtion rahojen kanssa pelatessa sellaiset taidot eivät ehkä olisi valtion talouden etuja ajavia.

  4. Henri Hohtari

    Minusta olisi hyvä, jos perustuslaissa asetettaisiin suoraan yksiselitteiset minimivaatimukset kansanedustajaksi haluaville ja vaaleihin kelpaaville. Näin voitaisiin taata nuhteettomuus, sopiva tietotaso (min master) ja mieluiten vielä kokemus työelämästä politiikan ulkopuolelta (esim. 15v).

    1. Haerski

      Edelleen aika ihmeellistä byrokratian ihannointia tällä palstalla. Mihin tämä blogi on lukijoineen matkalla?

      Niin kuin sanottua: Valtakunnan ylimmän lakia säätävän elimen ainoa portinvartija tulee demokraattisessa yhteiskunnassa olla kansa. Kaikki kansanedustajien valintaan liittyvät ulkoiset kriteerit ovat vallansiirtoa kansalta eduskunnalle itselleen ja täytäntöönpanovaltaa käyttäville byrokraateille, joita ovat mm. poliisi, tuomioistuimet, koulujen ja yliopistojen henkilökunta, yms. Mikä hinku teillä on antaa näiden tahojen päättää ketä TE voitte eduskuntaan äänestää?

      Taustalla kai vaikuttaa joku naiivi luottamus koulutusjärjestelmäämme ja lakimme oikeudenmukaisuuteen ja toiseksi ajatus siitä, että joku osa kansasta “äänestää väärin”. Vaikka tällä hetkellä saattaakin tuntua, että esittämäsi vaatimukset edistäisivät asioitasi eduskunnassa, niin demokratian todellisen arvon näkee kuitenkin vasta sitten, kun koulutusjärjestelmä on perseestä ja laki tuomitsee ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Esittämäsi vaatimukset suosisivat tällöin kansanedustajiksi niitä, jotka ovat oppineet tällaisessa epäonnistuneessa yhteiskunnassa luovimaan ja miksi he haluaisivat sen tilaa aidosti korjata, jos se nimenomaan takaa heille vallan hamaan tulevaisuuteen?

      Demokratiaa ymmärtääkseen pitää aina ajatella ensin pahin mahdollinen skenaario itsensä kannalta ja miettiä, kuinka haluaisi silloin yhteiskunnan toimivan. Jos alkaa vain miettiä millainen yhteiskunta olisi juuri nyt omien eturyhmien kannalta edullisinta, niin metsään mennään ja lujaa.

      P.S. Ja aina hyvä muistaa, että itsensä voi lukea maisteriksi mm. sellaisella höttöaineella kuin sukupuolentutkimus. Koulutus ja oppiarvo ei tosiaan tarkoita lähtökohtaisesti yhtikäs mitään, joten en halua, että minun äänestysvalintoijani rajoitetaan niiden perusteella.

  5. iikka

    Suomessa ei ole demokratiaa eikä Suolen oikeuslaitos toimi samalla lailla kaikkia kansalaisia kohtaan. Eliitti pettää aina.

    Kaksinaamaiset entiset lehtimiehet saivartelee ja vääntelee sanoja. Lehtimiehet jotka väittivät Syyriasta tulevan lapsia ja naisia sotaa pakoon. Lehtimiehet väittivät, että pakolaiset ovat insinöörejä ja lääkäreitä. Lehtimiehet jotka väittivät, että Ruotsissa on kaikki hyvin ja Islam tuo onnen Ruotsiin. Lehtimiehet jotka väittivät, että Trumppi on Venäjän agentti. Lehtimiehet jotka väittivät että Irakissa on joukkotuhoaseita. Lehtimiehet valehtelevat aina eliitin puolesta. Lehtimiesten vaileita voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Lehtimiehet ovat pohjasakkaa.

Kommentoi