PB: Tutkimuksen mukaan vasemmiston kannatus olisi pienempi, elleivät ihmiset aliarvioisi omaa suhteellista tulotasoaan

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa maa nimeltä Suomi, jonka asukkaat puoluelehti Demokraatin uutisoiman tutkimuksen mukaan kiristäisivät mielellään muiden veroja, mutta eivät olisi valmiita itse maksamaan lisää veroja.

Havaintoon tiivistyy raskaisiin tulonsiirtoihin ja korkeisiin veroihin perustuvan ”hyvinvointivaltion” luonne. Se, kannattaako äänestäjä tätä sosialidemokraattista järjestelmää, ratkeaa suuresti sen perusteella, otaksuuko hän hyötyvänsä tulonsiirroista vai joutuvansa nettomaksajaksi.

Näin voi ainakin päätellä Ruotsissa tehdyn tutkimuksen perusteella.

Kyseinen suhteellisen laaja kyselytutkimus (1242 vastaajan satunnaisotanta) suoritettiin kahdessa osassa siten, että kaikilta vastaajilta kysyttiin ensin arvio omasta suhteellisesta tulotasostaan, minkä jälkeen heille esitettiin joukko talouspoliittisiin mielipiteisiin liittyviä kysymyksiä.

Tämän jälkeen puolelle vastaajista korjattiin heidän arviossaan olevat virheet kertomalla, miten heidän tulotasonsa todellisuudessa suhtautuu muuhun väestöön, minkä jälkeen kysymykset poliittisista asenteista tulonjakokysymyksissä esitettiin uudelleen.

Tutkimuksessa ilmeni ensinnäkin, että enemmistö (86 %) vastaajista arvioi suhteellisen tulotasonsa alemmas kuin mitä se todellisuudessa on. Vain 13 % yliarvioi suhteellisen tulotasonsa. Tutkijat huomasivat ryhmien vastauksia vertaamalla, että mikäli vastaaja sai tietää oman tulotasonsa olevan todellisuudessa suhteellisesti korkeammalla kuin hän oli luullut, se vähensi vastaajan haluja kannattaa pohjoismaisittain aktiivista tulonjakopolitiikkaa ja lisäsi myönteisyyttä oikeistolaiselle talouspolitiikalle.

86 % siis elää harhassa, joka ajaa kannattamaan vasemmistoa. Näin ollen tutkimus tarjoaa näyttöä siitä, että Ruotsissa ja todennäköisesti myös muissa Pohjoismaissa vasemmistopuolueet hyötyvät tuloeroja koskevista myyteistä ja harhakäsityksistä. Niin kauan kuin näin on, vasemmistolla ei ole rationaalista intressiä tarjota ihmisille oikeita ja läpinäkyviä tilastotietoja tulotasoista ja tuloeroista, vaan vasemmisto päinvastoin hyötyy siitä, että ihmiset kuvittelevat itsensä pienituloisemmiksi ja tukiriippuvaisemmiksi kuin he ovat.

Eipä siis ihme, että vasemmiston tuloerotutkijoiden akateeminen kärki keskittyy erilaisiin tarinatutkimuksiin vauraiden asenteista ja ”tilastoissa näkymättömien tuloerojen” vaikutuksista.

Tutkimuksen taustatiedoista ilmenee, että jos väärinarvioinnin kynnystä nostetaan kymmeneen persentiiliin, suhteellisen tulotasonsa aliarvioi 70 % vastaajista (vastaavalla kynnyksellä tulotasonsa yliarvioi 6 %). Tätä tutkijat korostavat johtopäätöksissään:

“The misperceptions that we find matter for political preferences: when provided with the correct information, subjects who learn that they are relatively richer than they thought shift their preferences to the right. This effect is entirely driven by individuals who indicated right-of-center political preferences prior to treatment.”

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että tulokset ovat merkityksellisiä erityisesti poliittisen keskikentän vaa’ankielisektorilla. Sen sijaan asenteiltaan hyvin vasemmistolaisesta ei näytä tulevan sentristiä saati oikeistolaista, vaikka hän saisikin oikeaa informaatiota ja huomaisi ansaitsevansa luulemaansa paremmin.

Tulotasoihin liittyvät harhaluulot ovat polttoainetta polarisaatiolle kuten imago- ja mielikuvapolitiikka yleensäkin, ja vasemmisto hyödyntää tilannetta taitavasti. Valitettavasti yhteiskuntarauhan ja yhteiskunnan taloudellisen kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta strategia on kuin myrkkyä.

Ongelmana alkaa olla myös se, mitä tällä palstalla jo kertaalleen lainattu Bastiat totesi 1800-luvulla: valtio luo illuusion, jossa ihmiset kilpailevat päästäkseen elämään toistensa kustannuksella. Ongelmana vasemmiston tulonjakopolitiikassa on kuitenkin se, että se vähentää yksilön kannustimia ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulotasoonsa pitkällä aikavälillä. Seurauksena yhteiskunnan taloudellinen aktiivisuus ja yhteenlaskettu hyvinvointi vähenee.

Tutkimus sisältää toki myös epävarmuustekijöitä, jotka myös tutkijat ovat itse huomioineet. Raportissa esitetään muun muassa, että vastaajat saattavat systemaattisesti aliarvioida suhteellisen tulotasonsa välttääkseen antamasta itsestään ylimielistä vaikutelmaa. Skaalan hahmottaminen voi myös olla vaikeaa. Tutkijat eivät myöskään sulje pois mahdollisuutta, että esim. vastaajien yhteiskunnalliset ennakkoasenteet vaikuttaisivat tapaan tehdä myöhemmin johtopäätöksiä todellisesta suhteellista tulotasosta.

Mielenkiintoista joka tapauksessa on, että näkemyksiltään joustavin liikkumatila sijaitsee keskustan ja oikeiston välisellä vaa’ankielialueella. Tuo ryhmä ihmisiä tyypillisesti ratkaisee vaalit. Jos sillä olisi käytössään oikeaa tietoa, oikeiston kannatus olisi luultavasti huomattavasti suurempi.

Johtopäätökset voinee omaksua sellaisenaan myös Suomeen. Ruotsissahan on Suomea korkeammat tuloerot (lue: enemmän rikkaita) ja myös oikeistolaisempi vasemmisto kuin Suomessa. On melko turvallista olettaa, että sama ilmiö toteutuu myös Suomessa ja mahdollisesti vielä Ruotsia räikeämpänä.