12
heinä
2016

PB: Yrittäjä voi sairastuessaan jäädä kokonaan ilman turvaa

 

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä, jota ei edelleenkään ole rakennettu yrittäjiä huomioiden.

 

Eräs tuntemani henkilö pyörittää yhden hengen yritystä toimialalla, jossa hänen on kuljettava asiakkaidensa luokse omalla autolla. Hän sai hiljattain neurologisen sairauskohtauksen, minkä johdosta hän joutui lääkärin määräyksestä ajokieltoon ainakin muutamaksi kuukaudeksi, kunnes epilepsiaa muistuttavan kohtauksen syy toivottavasti selviää ja siihen löytyy lääkitys.

 

Mikäli tuttuni olisi työntekijä, hänen olisi tässä tilanteessa taloudellisen tilanteensa vaarantumatta mahdollista jäädä sairauslomalle, jolloin ensin työnantaja ja sen jälkeen Kela maksaisivat hänelle palkan sairausloman ajalta. Yrittäjän tilanne on huomattavasti monimutkaisempi.

 

Myös yrittäjä voi sinänsä jäädä työkyvyttömyyden ajaksi sairauslomalle, ja Kela maksaa yrittäjälle 1+3 päivän omavastuuajan jälkeen sairauspäivärahaa. Sairauspäiväraha ei korvaa keskeytysvakuutusta, eikä millään tapaa huomioi yrittäjälle poissaolonsa aikana koituvia kuluja, esimerkiksi toimitilan vuokrasta tai muista vastaavista kuluista, jotka juoksevat riippumatta siitä, pyöriikö liiketoiminta vai ei.

 

Ongelma ainakin tuttavani tapauksessa on se, että sairauspäivärahaa maksetaan ainoastaan, mikäli yrittäjä keskeyttää työnteon täydellisesti ja viettää 100-prosenttisesti sairauslomaa. Osittainen vapaa ei ole mahdollinen. Vaan mitenpä jäät sairauslomalle, kun toimituskirja on täynnä ja olet tilannut toimituksia varten tavaraa useamman kuukauden tarpeiksi? Näistä tilauksista yrittäjä on jo osan maksanut tavarantoimittajille tai ainakin lasku on tulossa toimituksen myötä. Yrittäjän omat asiakkaat taas maksavat vasta saatuaan toimituksen asennettuna. Jos yrittäjä ei saa hoitaa edes näitä toimituksia, häneltä jää kauppahinta saamatta ja tavarantoimittajien laskut vievät yrittäjän konkurssiin. Sairastuminen poistaa force majeure -syynä toki korvausvelvollisuuden suhteessa asiakkaisiin, mutta ilman toimitusta näillä ei ole tietenkään mitään velvollisuutta laskun maksamiseen.

 

Yrittäjätuttavani on vallitsevassa tilanteessa jotenkin koitettava selvitä sovituista toimituksista ilman autoa ja ilman minkäänlaista tukea yhteiskunnalta.

 

Järjestelmässä on vakava valuvika jo ihan senkin vuoksi, että edes yhteiskunnan itsensä kannalta ei ole millään tapaa hyvä asia, että tuen ehtona yritystoiminta on ajettava alas. Päinvastoin, hyvän järjestelmän ei pitäisi ainakaan muodostaa estettä taloudellisen toimeliaisuuden harjoittamiselle. Järjestelmän joustavuuden lisääminen ja esimerkiksi osittaisen sairausloman tunnistaminen olisi hyvä alku.

 

Siinäkin tapauksessa, että sairauslomalle jäänti olisi mahdollista, ongelmaksi voisi muodostua sairauspäivärahan suuruus. Päiväraha määräytyy yrittäjän maksamien YEL-maksujen perusteella. Yrittäjän eläkevakuutusmaksu on kuitenkin faktisesti korkeampi kuin työntekijän palkastaan maksama, sillä yrittäjä maksaa eläkevakuutusmaksun kokonaan itse, kun taas työntekijän maksu jakautuu maksettavaksi työntekijän ja työnantajan välillä. Vaikka pitäisi, tilanne on usein se, että muiden verojen jälkeen yrittäjän tulo ei yksinkertaisesti riitä kunnollisiin YEL-maksuihin.

 

Suomen Yrittäjien tilaston mukaan peräti neljännes yrittäjistä vakuuttaa sosiaaliturvansa alle 10 000 euron tulotason perusteella, vaikka todelliset tulot olisivatkin tätä suuremmat. Alimman tason maksut menevät kuitenkin täysin hukkaan, sillä alle 12 500 euron työtuloon perustuvilla maksuilla mikään sosiaalietuus ei nouse perusturvaa suuremmaksi, eikä niiden nojalla saa esimerkiksi perusturvaetuutta korkeampaa päivärahaa työttömyys- tai sairaustapauksessa. Pienet maksut eivät käytännössä kerrytä edes eläkettä. Alimmalla tasolla yrittäjän pitäisi kerryttää eläkettä 46 vuotta, ennen kuin sen taso yltäisi edes kansaneläkkeen minimiin.

 

Onko puuttuva vakuutusturva siis yrittäjän oma moka? Ehkäpä, mutta ei silloin, jos samanlaista varautumista ei vaadita tasavertaisesti myös työntekijöiltä. Tämä palsta korostaa toki yksilön omaa vastuuta ja kannustaa kehittämään järjestelmää siten, että yksilö voi omilla toimillaan vaikuttaa elämänsä taloudelliseen turvallisuuteen, mutta kaikkia kansalaisia pitäisi silti kohdella tasaveroisesti. Nykyinen järjestelmä unohtaa täydellisesti sen, että työeläkemaksuilla ei tosiasiassa kateta sosiaaliturvaa kokonaan, vaan järjestelmä on voimakkaasti verorahoitteinen. Sosiaali- ja terveysministeriön 2013 julkaiseman tilaston mukaan sosiaaliturvasta rahoitetaan työnantajien maksuilla 35 prosenttia, vakuutetut maksavat siitä itse 13 prosenttia, valtion verorahoituksesta katetaan 28 prosenttia ja kuntien verorahoituksesta 19 prosenttia. Loput noin 6 prosenttia katetaan sosiaaliturvarahastojen tuotoilla.

 

Yhteiskunta ottaa kyllä mielellään vastaan yrittäjien verorahat, mutta antaa niitä vastaan kovin vähän takaisin. Vaikka ongelma on tiedostettu, sille ei näytä tapahtuvan mitään, sillä yrittäjien edunvalvonta ei saa riittävää painoarvoa. Valtio, työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt ovat omineet neuvottelupöydän, eivätkä päästä yrittäjiä edes keskustelemaan näiden asemaan vaikuttavista ratkaisuista. Ongelma ei ole vähäinen, sillä pelkästään itsensä työllistäviä yksinyrittäjiä on maassamme n. 190 000.

 

Saatat tykätä myös

PB: Hallitus sählää, mutta yritykset on pelastettava tulevaisuutta varten
PB testasi Ylen ”Selviätkö vuoden tukiviidakossa?” -pelin
PB: Turvallisuudesta tulee ylellisyystuote
Lukijan kirjoitus

Kommentoi