2
syys
2016

PB: Puolen miljardin raitiovaunusilta ei ole investointi, vaan kulu

Deitti 50plusmatch

 

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Helsingin kaupunginvaltuusto, joka äänin 63-6 hyväksyi puolen miljardin euron raitiovaunusiltahankkeen.

 

Päätös kilpailee vuosikymmenen typerimmän kunnallisen hankkeen tittelistä tasaväkisesti metrolaiturien lyhentämisen kanssa. Valtuustossa käyty keskustelu kertoo kaiken tarpeellisen poliitikkojen talousosaamisesta. Kaikki meni pieleen terminologiaa myöten. Valtuutetut puhuivat siltaprojektista investointina, vaikka sellainen ei tietenkään ole kyseessä. Hanke, jonka tuotto-odotus on reilusti negatiivinen, ei ole investointi, vaan kulu.

 

Oudolla tavalla Helsingin politiikassa ihannoidaan tuottamatonta ja vieroksutaan tuottavaa toimintaa. No, samanlaistahan meno on myös koko valtion tasolla, mutta se on laiha lohtu. Ei tarvitse olla Einstein päätelläkseen, mihin tällaisella ajattelutavalla lopulta päädytään.

 

Muutaman vuoden perspektiivillä päätöksen vaikutukset ovat joka tapauksessa ilmeiset. Vaikka autovastainen ideologia toimi siltahankkeen moottorina, yksityisautoilu voinee päätöksen myötä koko kaupungin tasolla vain lisääntyä. Yhdessä länsimetron budjettiylityksen kanssa Kruunuvuoren silta tulee näet nostamaan HSL:n matkalippujen hintoja huomattavasti.

 

Jopa niin paljon, että kun tilanne muutaman vuoden päästä valkenee kaupunkilaisille, edessä lienee melkoinen kalabaliikki. On selvää, että kansalaismielipide ei kestä koko laskun valuttamista hintoihin, vaan joukkoliikenteen houkuttelevuuden pelastamiseksi osa kustannuksista katetaan jälleen kerran veronkorotuksilla. Se niistä säästötalkoista.

 

Maksajaksi joutuvat työssäkäyvät voivat vain ihmetellä, miksi kukaan ei estänyt hanketta. Kun kovaa vauhtia vasemmistopuolueeksi muuntuva Kokoomus ei enää välitä vanhasta kirstunvartijan roolistaan, vastuullisuuden viitta on tipahtanut maahan, eikä sitä näytä haluavan harteilleen kukaan muukaan.

 

Korkeintaan Liberaalipuolue (ent. Viskipuolue) vilkuilee viittaa, vaan mitenpä sen pienenä poimit, kun isommat tanssivat päällä juopunutta menoripaskaa.

 

>>> Päivän Byrokraatin aiempi juttu aiheesta

 

 

 

HS 2.9.2016

HS 2.9.2016

 

 

 

Saatat tykätä myös

PB: Malmin lentokentän hävittäminen on absurdin huono päätös
PB: Hernesaaren ruuhkasuma on Jätkäsaari 2
Testissä Malmin sairaala
PB: Helsinki haluaa kaventaa Lauttasaaren siltaa, jotta kalastajien perkuujätteille tulee tilaa

6 vastausta

  1. ceterum censeo

    John Allen Paulos kirjoitti joskus 1960-luvulla kirjan Numerotaidottomuus. Se käsittelee matemaattista lukutaidottomuutta ja sen seurauksia. Kyvyttömyys lukujen, suuruusluokkien, todennäköisyyksien ja kausaliteettien ymmärtämiseen vaivaa monia muuten järkevän tuntuisia ihmisiä. Tämä johtaa muun muassa haluttomuuteen loogisten johtopäätösten tekoon ja loogisesta argumentoinnista piittaamattomuuteen.

    Kruununusillat on yksi esimerkki tällaisen numerotaidottomuuden seurauksista, ellei sitten kyse ole suorastaan korruptiosta. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Sillalle valittiin mahdollisimman pitkä ja kallis linjaus. Samalla päätettiin, että sille lasketaan mahdollisimman vähän liikennettä. Kustannukset siis maksimoitiin ja käyttö minimoitiin.
    Monet varmaan muistavat (vaikkeivät poliitikot välttämättä siihen muistamiseen uskokaan), että kesällä 2013 siltarakenteiden hinta-arvio oli 77 miljoonaa ja tämän päälle tulevien muiden töiden, kuten katuverkon ja raitiotien rakentamisen jälkeen kokonaiskustannukset 210 miljoonaa. Keväällä julkistetun yleissuunnitelman mukaan hanke maksaa jo 360 miljoonaa.
    Hankkeen perusteluina käytettyjen ennusteiden mukaan noin 37 000 matkustajaa käyttää raitioyhteyttä vuorokaudessa. Lisäksi siltoja arvioitiin käyttävän vuorokaudessa 3 000 pyöräilijän ja jalankulkijan. Jos raitiovaunut liikennöisivät Helsingin normaalilla 10 minuutin vuorovälillä 16 tuntia vuorokaudessa, tästä tulisi 96 sillan ylitystä suuntaansa, eli pyöristettynä kaikkiaan 200 sillan ylitystä vuorokaudessa. Raitiovaunun keskimääräiseksi matkustajamääräksi tulee tällöin 185 matkustajaa. Helsingin raitiovaunuissa on mallita riippuen 55 – 85 istumapaikkaa. Seisomapaikoilla olisi siis keskimäärin runsaat 100 matkustajaa, eli vaunut kulkisivat aina tupaten täynnä. Suhtaudun tuohon arvioon skeptisesti, sillä vaikka ahkera raitiovaunumatkustaja olenkin, seisomaan olen joutunut hyvin harvoin.

    Eikä tuo fillaristien määrä tuntunut juurikaan uskottavammalta. Sehän tarkoittaisi, että fillaristeja menisin sillan yli enintään 20. sekunnin välein kesät talvet varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

    No pieniähän ovat silakat joulukaloiksi. Nuo samat tahot virittelevät rautatietunnelia Helsingin ja Tallinnan välille. Ja sen tutkimiseen on jopa kaadettu rahaakin. Ja sen hullutuksen kustannukset olisivat jopa näiden varhaisten myyntipuheidenkin mukaan Kruunusiltoihin verrattuna vähintään 30 kertaiset.

  2. Stoppi vihreydelle

    Aivokääpiömäisyyttä. Mutta sitähän tämä nykyinen kaupunkisuunnittelu on muutenkin, koska joka paikka aiotaan änkeä täyteen Ceausescumaisen megalomaanisia betonimonoliitteja. Eli viherstalinismi suuri, ihminen pieni?

    Ja kirsikkana kakun päällä sitten vielä tuo autoilun vihaaminen. Eli Helsinki 2050 = Peking 1950 :D

    1. ceterum censeo

      Taidat olla optimisti. Pekingissä pidettiin sentään järjestystä yllä. Veikkaisin, että Helsinki 2050 on pikemminkin Detroit 2010. Tosin ilman autoja.

  3. Karl kauste

    Poliitikot rakastavat veroja. Verot ovat poliitikoille tuloa, jonka he voivat sitten jakaa edelleen toiselle väestönosalle. Samaa rahaa voi myös käyttää omaa äänestäjäkuntaa tai ideologiaa kosikeevaan hankkeeseen. Samalla tavalla kuten Kepu haluaa kaupunkilaisten rahat maaseudulla asuvien taskuun. Maanviljely on tässä mekanismissa vain väline, jolla asia perustellaan. Kun tämän rahansiirton syvimmän periaatteen ymmärtää, niin ymmärtää ettei sillan kanattavuudella tai järkevyydellä ole mitään merkitystä. Sehän vain palvelee Vihreää ideologiaa ja on oikea voimannäyttö kuinka Me voimme tehdä muiden rahoilla ihan mitä halutaan.

  4. fdsjkarrekj

    Tutkitaans nyt tuon sillan tarpeellisuutta:
    1. Keskeisimpänä perusteella sillalle on käytetty Kruunuvuorenrannan rakentamista sillan itäpäähän. Siitä on suunniteltu ihan tiivistä ja kaupunkimaista aluetta, suunnilleen samanlaista kuin vaikka Kalasatamasta.
    2. Nykyisestä keskustasta Kruunuvuorenranta on noin neljän kilometrin päässä, samalla etäisyydellä kuin Ruskeasuo, Toukola ja Lautta- ja Kulosaari. Jos siis tarvitaan lisää kantakaupunkia, olisi varmaan kannattavampaa täydennysrakentaa ed. mainittuja lähiöitä siltakustannusten välttämiseksi.
    3. Pasilan suunnitelmien vuoksi voidaan olettaa, että Helsingin painopiste siirtyy pohjoisemmaksi eli vieläkin kauemmaksi Kruunuvuorenrannasta; toinen syy olla rakentamatta siltaa ja Kruunuvuorenrantaa niin tiiviiksi.

    Kaupunkisuunnittelussa kannatan pitkälti 1800-luvun periaatteisiin palaamista: kun kaupunki kaavoittaa, se kaavoittaa ruutukaavaa, ellei maasto muuta vaadi, jakaa korttelit tonteiksi ja antaa tontinomistajille (lähes) vapaat kädet. Joitakin viheralueita kaupunki voi toki ylläpitää. Kun siis puhun lähiöiden täydennysrakentamisesta, tarkoitan, että niiden tontinomistajille tulee antaa vapaus myydä aluettaan rakennusmaaksi, en sitä, että poliitikot määräävät: “nyt tähän tulee tämän ja tämän näköinen talo, onko kysyttävää?”.

  5. ObjektivistinBulla

    Julkisen päätöksenteon teoria kertoo, että politbyroo haluaa maksimoida budjettinsa, koska se haluaa maksimoida oman hyötyfunktionsa.

    Niin kauan kuin suomalaiset jollain tasolla uskovat, että politbyroo ajaa “pienen ihmisen asiaa” tai “edistää kansalaisten hyvinvointia” tai muita harhoja, politbyroo voi rauhassa jatkaa kuppaustaan.

    Valitettavasti Suomessa, jossa opetuksen monopoli on politbyroon hallussa, yhä uudet ikäluokat indokrinoidaan tähän samaan dogmaan. Tyhmiä eivät ole siis soopaa puhuvat politbyroon edustajat, vaan kansalaiset, jotka ihmettelevät politbyroon tyhmiä puheita. Poliittisessa vallankäytössä on taitoa puhua tyhmiä, jos sillä saavuttaa isomman kakunpalan itselleen. Suomessa tyhmien puhuminen toimii harvinaisen hyvin.

    Ei auta, että kansalaiset yhä uudelleen todistavat dogman todenvastaisuutta. Niin kuin Fields sanoi: joka minuutti syntyy uusi huijattava.

    Karman laki menee niin, että kansakunta saa juuri niin hyvät johtajat kuin se ansaitsee.

Kommentoi