21
helmi
2017

PB: Paavo Väyrynen lähtee ehdokkaaksi Helsingissä pitääkseen ihmiset maaseudulla

Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Paavo Väyrynen (Terve Helsinki -ryhmä, Keskusta ja Kansalaispuolue), joka lähtee ehdolle Helsingin kuntavaaleissa tavoitteenaan lopettaa muuttoliike metropolialueelle.

 

Toisin sanoen, Paavo Väyrynen pyrkinee tekemään valtuustossa mahdollisimman huonoja päätöksiä, jotka tekevät Helsingistä mahdollisimman vähän houkuttelevan ja epämiellyttävän. Jää epäselväksi, miksei Väyrynen lähtenyt ehdolle vihreiden ehdokkaana.

 

Kaupungistumiskehityksen vastustaminen on Väyryseltä ja samoja teemoja esittäneiltä keskustalaisilta 2010-luvun luddismia. Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi, joka on luonut kehittyvissä yhteiskunnissa valtavan määrän hyvinvointia. Uudet palvelut ja tuotteet toimivat usein parhaiten tiheästi asutuilla urbaaneilla alueilla, kun taas saman tarjoaminen harvaan asutulla maaseudulla on kallista tai jopa mahdotonta.

 

Kyse ei ole kuitenkaan mistään uudesta ilmiöstä, vaan tuhansia vuosia sitten käynnistyneestä kehityksestä. Kaupungit ovat muodostaneet mahdollisuuksia kaupan ja kulttuurin kehittymiselle, ja niissä on syntynyt monimutkaisia, ihmisten yhteistyöhön perustuvia ja korkean jalostusarvon omaavia toimintoja. Tiheään asutut yhteisöt kuhisevat aina ensimmäisenä uudenlaisia työpaikkoja ja kekseliäitä kaupan muotoja. Monissa kielissä jopa sana kaupunkilainen yhdistyy kaupantekoon ja vaurauteen (bourgeoisie, borgare, porvari). Ei syyttä. Kaupungistuminen on nostanut ihmisten elintasoa huomattavasti, ei toki kokonaan ilman lieveilmiöitä.

 

Maanviljelyn ja muun maaseudulla harjoitettavan perustuotannon merkitys yhteiskunnissa sen sijaan vähenee koko ajan, kuten sen pitääkin. Tekninen kehitys kasvattaa tuotannon tehokkuutta, ja elintasomme nousu perustuu siihen, että yhä harvemman on käytettävä aikaansa perustarpeiden tyydyttämiseen. Vielä ennen maanviljelyn aikakautta käytännössä jok’ikisen oli kerättävä tai metsästettävä ruokansa itse. Ei synny paljon mahdollisuuksia luoda kulttuuria, jos koko päivä kuluu ruokaa etsiessä. Vasta maanviljelyn tuottama ruoan ylijäämä salli ihmisten asettua aloilleen ja osan väestöstä erikoistua muuhunkin työhön.

 

Menetelmien tehostuttua ja maanviljelyn koneistuttua agraariväestön tarve on vähentynyt entisestään. Länsimaissa jo 99 ihmistä sadasta on vapautunut tekemään jotain muuta kuin huhkimaan pellolla. Se on hyvää kehitystä. Erään arvion mukaan vuonna 2008 olisi myös koko maailman mittakaavassa ohitettu eräs merkittävä virstanpylväs ihmiskunnan historiassa: kaupungeissa asuu nyt enemmän ihmisiä kuin maaseudulla.

 

Vilkaisu eri valtioiden kaupungistumisastetta koskevaan tilastoon kertookin olennaisen. Listan kaupungistuneimmassa päässä ovat rikkaat valtiot ja toisessa, eli agraarivaltaisimmassa päässä taas kaikkein köyhimmät valtiot:

https://en.wikipedia.org/wiki/Urbanization_by_country

 

Niin, Paavo Väyrynen, paljonko siis halusittekaan kääntää kelloja taaksepäin?

 

HS 17.2.2017


 

Saatat tykätä myös

PB: Malmin lentokentän hävittäminen on absurdin huono päätös
PB: Hernesaaren ruuhkasuma on Jätkäsaari 2
Testissä Malmin sairaala
PB: Helsinki haluaa kaventaa Lauttasaaren siltaa, jotta kalastajien perkuujätteille tulee tilaa

11 vastausta

  1. ceterum censeo

    Taitaa olla niin, että Paavo yrittää lyödä Keskustaa sinne, missä tekee kipeää. Ja se heikko kohta on Helsinki, jonne Keskusta on yrittänyt asemoitua huonolla menestyksellä. Tällä kierroksella Keskustan asemaa vielä heikentää Laura Kolben asettaminen pormestariehdokkaaksi, Kolbe kun asettui Guggenheimin puolustajaksi vaikka Keskustan potentiaaliset äänestäjät ovat valtaosin sen vastustajia. Paavon laskelmat todennäköisesti jopa osuvat oikeaan, sillä hän tulee saamaan ääniä niiltä, jotka olisivat muuten äänestäneet Keskustaa, muualta tuskin juurikaan. Mitä hän tästä hyötyy, on tietysti toinen asia, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

  2. Rottakuningas

    Asiaa sivuten – kaupungistumiseen liittyy myös toinen asia, jota kukin voi omista lähtökohdistaan pitää joko toivottavana tai epätoivottavana.

    John B. Calhoun teki 1960-luvun alkupuolella rottakokeita. Rotille tarjottiin loputtomasti ravintoa ja runsaasti virikkeitä, mutta tilaa oli rajallisesti. Rottapopulaatio kasvoi kasvamistaan, kunnes yhtäkkiä rottia oli liikaa. Seurasi seuraavanlaisia oireita.

    Ensin naarasrotat tulivat aggressiivisiksi, hyökäten urosrottien kimppuun jos nämä tulivat lähelle. Nopeaan tahtiin urosrotat ymmärsivät yskän ja alkoivat välttelemään naarasrottia. Urosrotat keskittyivät sukimaan itseään, eivätkä enää tehneet elettäkään päästäkseen parittelemaan. Rottien yhteiskunta romahti.

    Poikasten määrä romahti ja lopulta loppui kokonaan. Jonkin ajan kuluttua viimeinenkin rotta kuoli.

    Calhoun toisti kokeen monia kertoja, ja lopputulos oli aina sama: liian väestöntiheyden aiheuttama stressi tuhosi rottien yhteiskuntarakenteen ja sukupuolten välit – eikä yhteiskunta enää kyennyt toipumaan siitä.

    On tietenkin rehellistä todeta että rotat ovat rottia ja ihmiset ovat ihmisiä, mutta minulla on vahva epäily siitä että sama toimii myös ihmisten kanssa. Ensimmäinen oire rotilla oli jotain jota voitaisiin kuvailla lähinnä radikaalifeminismiksi. Miesvihainen irrationaalinen raivo. Tämä johtaa miesten vapaaehtoiseen vetäytymiseen parisuhdemarkkinoilta, mikä näkyy paitsi alkoholismina, myös vetäytymisenä tietokonepelien jne. pariin. Yhdysvaltoihin on syntynyt myös Men Going Their Own Way -liike, jossa (ressukat) vain toteavat naisten olevan liian iso vaiva ja riski parisuhdetta varten, ja keskittyvät pornon katseluun, pelaamiseen ja kavereiden kanssa oluen juomiseen.

    Kaupunkilaiset myös hankkivat vähemmän lapsia kuin maaseudulla asuvat, ja lapsettomien ja sinkkujen osuus on kaupungeissa huomattavasti haja-asutusalueita suurempi – vaikka naisten siirtyminen kaupunkeihin jättääkin maaseudulle runsaasti aikamiespoikia.

    Myös galluppien mukaan haja-asutusalueilla asuvat ovat onnellisempia, terveempiä ja stressittömämpiä, kuin kaupungeissa asuvat. Rottakokeiden perusteella voisi tehdä hypoteesin, jonka mukaan radikaalifeminismi on nisäkkäiden biologinen ominaisuus, jonka ahtauden ja tungoksen aikaansaama stressi käynnistää. Ehkä sen tarkoitus onkin populaation koon rajoittaminen, joka rottakokeen kaltaisessa luonnottomassa tilanteessa vain karkaa käsistä?

    Minusta näyttää että kaupungit toimivat myös ihmisten tapauksissa “behavioral sink”:einä, joiksi Calhoun nimesi rottien romahtavat yhteiskunnat. Ihmisten tapauksissa toki tungos ei ole aivan niin ahdistavissa mitoissa, ja vain herkimmät oireilevat näkyvästi. Lisäksi maaseudulta siirtyy jatkuvasti uutta ihmismateriaalia suurkaupunkeihin kuihtumaan.

    Hyvänä puolena tämä tulee rajoittamaan ihmiskunnan lukumäärää. Itse en kuitenkaan haluaisi moisiin loukkuihin muuttaa, enkä samaa toivoisi myöskään jälkikasvultani. Suurkaupunkiin muuttaminen näyttää olevan biologinen umpikuja.

    Mutta te muut voitte toki mennä. Jääpä minun geeneilleni enemmän lebensraumia.

    1. Tita

      Aivan! Tuo kehitys on jo nähtävillä suurkaupungeissa. Täällä maalla elämä sujuu leppoisaan tahtiin ja ihmiset ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä ja onnellisiakin. Sitten kun ei enää pysty asumaan maalla, on aika lähteä näivettymään kaupungin palveluiden äärelle. Silloinhan sitä jo “joutaakin” poistoihin.

      1. ksee

        Juu, on leppoisaa – tutuntuttujen joukossa on maalle muuttaneita opettajia ja hammaslääkäreitä – kuuleman mukaan saunakaljat(kin) pitää käydä ostamassa vaivihkaa lähimässä kaupungissa. Koko kylä näet tietää viimeistään aamulla mitä ostoskorissa oli, jos käy asioimassa oman kylän kaupoissa – ja ai sitä taivastelun määrää, jos nuori naisopettaja ostaa vaikka yhden olutpullon.

        Kaupungissa kukaan ei välitä paskaakaan – ja se on hyvä se.

    2. Markus-setä

      Olen huomannut saman ilmiön opiskeluvuosinani muutettuani kepumaalta pk-seudulle. Naaraat käyttäytyivät aggressiivisesti, mutta tapa oli oikein mairitteleva nuoren jullin mielestä. Vielä näin keski-ikäisenäkin lähibaarissa piipahtaessa saatan törmätä aggressiivisiin naaraisiin, mutta olen jo kerennyt lisääntyä – kiitos ahtaasti asuvien ylikansoitettujen naaraiden -tai erään naaraan- täällä.

  3. papana

    Otsikossa paavoväyrysen kunnallisvaaliehdokkuus jota seuraa aiheen vierestä omituinen puheenvuoro kaupungistumisen kiistattomista eduista, joita kukaan ei kiistä. Isossa mittakaavassa oleellisinta ei kuitenkaan ole tuotannon tehokkuus, innovaatiot, eikä elintasokaan, vaan ihmisten onnellisuus. Enpä osaa sanoa varmaksi, mutta kosmopoliittiakin onnellisemmalta vaikuttaa sademetsässä asuva afrikkalainen.

      1. papana

        Pitäisiköhän keskustalla olla lainkaan helsingissä kunnallisvaaliehdokasta, koska ovat erimielisiä kaupungistumisen hyödyistä.. ?

    1. ksee

      Juu – tähänhän kansainvälinen onnellisuustutkimuskin on päätynyt. Viidakon kakkimajojen ulkopuolelta onnellisimmat ihmiset löytyvät mm. Venzuelasta ja Kuubasta – ja koska emmehän me tietenkään hetkeäkään epäile arvostettujen onnellisuustutkijoiden tieteellisiä tuloksia, niin jos viidakkoon muuttaminen ei onnistu, niin voisimme kokeilla siirtymistä bolivarilaiseen sosialismiin.

      Sivunmennen todeten bolivarismihan on onnitunut kaiken muun hyvä lisäksi parantamaa kansakuntia riivaavan ylipaino-ongelman: tehokas Maduro-dieetti on pudottanut kansalaisten ylipainoa keskimäärin 9 kilolla! Tähän ei kapitalistinen tiede kykene:

      https://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/venezuela%20dieetti-61828

  4. Jani Laaksonen

    > Toisin sanoen, Paavo Väyrynen pyrkinee tekemään
    > valtuustossa mahdollisimman huonoja päätöksiä

    Tässä nyt asetat yhden poliitikon sanan toisen poliitikon sanaa vastaan ja toteat, että jompi kumpi on oikeassa, koska toinen heistä on Paavo Väyrynen.

Kommentoi