10
loka
2017

PAB: Vihapuhe-käsite on väline sananvapauden rajoittamiseen

Päivän Antibyrokraatti -palkinnon saa Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä (hänen tittelinsä kyllä melkein oikeuttaisi siihen päinvastaiseen palkintoon), joka kritisoi Turun Sanomissa voimakkaasti vihapuhe-käsitteen käyttöä sananvapauden rajoittamiseen.

 

Jokisipilä kirjoittaa täysin oikein, että:

 

“Vihapuhetta ei edelleenkään ole lainsäädännössämme määritelty. Termistä ei ole olemassa mitään yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä ja kriittistä tarkastelua kestävää määritelmää. Se ymmärretään niin ristiriitaisilla ja poliittisesti latautuneilla tavoilla, ettei sitä missään nimessä tulisi käyttää julkisen päätöksenteon ohjenuorana, juridisista ratkaisuista puhumattakaan.”

 

Kuten Jokisipilä toteaa, myös marraskuussa 2016 valmistunut poliisin vihapuhe- ja viharikostyöryhmän loppuraportti myöntää, että käsite on enemmän kuin tulkinnanvarainen. Poliisin mukaan on sellaistakin vihapuhetta, joka ei täytä minkään rikoksen tuntomerkkejä, eli ei siis ole rangaistavaa. Tästä huolimatta työryhmä kertoo poliisilla olevan ”nollatoleranssi” suhteessa kaikkeen vihapuheeseen.

 

Näin tehtävänsä ilmaisevat myös Poliisin twitter-kanavilla päivystävät somesoturit. He viestivät tehtäväkseen ehkäistä keskustelijoiden “vihapuhetta”, riippumatta siitä, onko kyseessä rangaistava rikos vai ei.

 

Meillä päin sitä kutsutaan perustuslain kieltämäksi ennakkosensuuriksi. Perustuslain 12 §:n mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sittemmin niin sanotulla sananvapauslailla korvatun painovapauslain 1 §:n sanamuoto oli vielä ytimekkäämpi: “…julkisen viranomaisen saamatta ennakolta panna minkäänlaista estettä.”

 

Lain lähtökohta on se, että sananvapauden suhteen poliisilla tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta samanlaiseen “rikosten ennaltaehkäisyyn” kuin muilla elämän saroilla. Sananvapauden käyttöä ei viranomainen saa estää etukäteen edes pehmein toimin, vaan sallittua on ainoastaan puuttua jälkikäteisin seuraamuksin, mikäli joku käyttää sananvapauttaan rangaistavalla tavalla (esimerkiksi kunnianloukkaukseen).

 

Aiheeseen liittyen Päivän Byrokraatti kirjoitti aiemmin esimerkiksi siitä, kuinka poliisin Helsingin käräjäoikeudelle esittämä vaatimus MV-lehden palvelimien sulkemisesta olisi toteutuessaan ollut juuri kiellettyä ennakkosensuuria. [Linkki] Helsingin käräjäoikeus oli samaa mieltä ja löysi tuomioonsa lähes yksi yhteen samat perusteet kuin Päivän Byrokraatti. Poliisi ei näytä oppineen kerrasta, vaan ainakin ylikomisario Taponen näyttää haikailevan virkatileillään politikoivia poliiseja parodioivien twitter-tilien sulkemista.

 

Myös muut etukäteisesti sananvapauteen puuttuvat toimet voivat olla ennakkosensuuria. Kun julkista valtaa käyttävä poliisi hyödyntää vaikutusvaltaansa nettikeskustelijoiden tosiasialliseksi hiljentämiseksi, lopputulos ei vaikutuksiltaan juuri poikkea muodollisemmasta julkaisukiellosta.

 

Myös tämän merkityksen myös Jokisipilä ymmärtää prikulleen:

 

“Suomen kaltaisessa vapaata yhteiskuntajärjestelmäänsä ase kädessä puolustamaan joutuneessa maassa on hämmästyttävää kuulla puhuttavan ”sananvapauden väärinkäytöstä” ja ”vihapuheen ennaltaehkäisemisen” tärkeydestä. Sananvapaus on demokratian kovinta ydintä. Se on lahjomaton mittari yhteiskunnan edistyneisyydelle ja demokraattisuudelle. Sananvapauden lisääntyminen on aina merkinnyt yhteiskunnallista edistystä, sen kaventaminen taas taantumista. Ajatus siitä, että meidän tulisi ennalta estää joidenkin mielipiteiden ilmaisu, on läpikotaisen epädemokraattinen.”

 

Miksi meillä joudutaan sitten jatkuvasti keskustelemaan tästä? Ehkä siksi, että sananvapauden historia on Suomessa synkkä. Maassamme on ollut modernin Euroopan pisin ennakkosensuuri, joka oli voimassa yli sata vuotta.

 

Vielä 1910 Suomessa oli jokaisessa kaupungissa, jossa oli kirjapaino, myös painoylihallituksen alainen sensorin virka. 1950-luvun loppuun asti oli lisäksi voimassa painovapauslain 12. pykälä, jonka mukaan kirjanpainajan oli lähetettävä oikeusministerille yksi kappale kaikkia painotuotteitaan niiden valmistuttua.

 

Kustantaja Pentti Nurmio totesikin muistelmissaan: “Kenties meillä suomalaisilla on tästä taustasta johtuen taipumus asettaa muita herkemmin rajoituksia itsellemme.”

 

Niin tehdessämme emme ehkä ymmärrä mitä teemme. Me suomalaiset osaamme kyllä arvostella Salman Rushdien saamaa fatwaa, Kiinan verkkosensuuria ja Venäjän tapaa hiljentää toisinajattelijat, mutta emme arvioi itseämme samalla asteikolla. On helpompaa nähdä rikka toisen silmässä, kuin malka omassa silmässä.

 

 

Turun Sanomat 9.10.2017

 

Saatat tykätä myös

PB: Vasemmistohallituksen arvostelu on vihapuhetta?
PB: Tapaus Pink Room – feminismi ja sananvapaus
PB: Päivä jona Twitteristä tuli mahtavampi kuin Yhdysvaltain presidentti
PAB: “Vapaa ajattelu elää synkkää aikaa”

4 vastausta

  1. Bogreol

    “Me suomalaiset osaamme kyllä arvostella Salman Rushdien saamaa fatwaa, Kiinan verkkosensuuria ja Venäjän tapaa hiljentää toisinajattelijat, mutta emme arvioi itseämme samalla asteikolla.” Totta, lähelle on vaikea nähdä. Kun vertaa vaikka Tanskaan, niin Suomi sananvapausasioissa esiintyy arkana lehdistövapaudesta ylpeilevänä kansana, joka kuitenkin hyssyttelee tavallisen kansan keskustelua niin lehdistön palstoilla kuin netissäkin. Toimittajat kyllä jaksavat muistuttaa kun joutuvat arvostelun kohteeksi vaatien sananvastuuta. Ollaan hyvin auktoriteettiuskoisia, luotetaan viranomaisiin ikäänkuin ne tietäisivät sallitun puheen rajat, ja ymmärtäisivät länsimaisen sananvapauden syvimmät merkitykset. Tanskalaiset irrottelevat vapaammin ja irsevarmemmin, on mm. Trykkefrihedsselskabet (painovapausyhdistys), joka aktiivisesti ottaa osaa sananvapauskeskusteluun, ja johon kuuluu arvostettuja yhteiskunnan jäseniä. Harmi, että Suomi on ottanut esikuvakseen Ruotsin, joka massamaahanmuuttoineen ja puolitotalitaristisene ilmapiirineen on uponnut itsepetokseen kuvitellen vihervasemmistolaisen pakkopaidan olevan vapautta.

  2. Pahissika

    Kuinkahan moni Halla-ahoa Turun Sanomien “toimittajan maalittamisesta” torunut on viimeisimmässä selkkauksessa Sanna Ukkolan puolella?
    Halla-aho ei edes nimennyt “maaliaan”.

  3. Tuhlaajapoika

    Kannattaisi oikeasti tutustua, miten lapsia aivopestään tällä “vihapuhe” kampanjalla, siis se mikä alkaa kouluista ja jatkuu yliopistoista, työpaikkohin ja mediaan. Sinua opetetaan pienestä pitäen ajattelemaan “oikein”, EIKÄ kriittiseksi ajattelijaksi kuten pitäisi.

    Uutisten pitäisi kertoa meille vain faktat, eikä mielipiteitä (ennen 1/4 mielipiteitä nykyään 3/4), on kuin journalisteista olisi tullut novelisteja , jotka vielä sivuuttavat syyt tai yrittävät keksiä selityksiä esimerkiksi turvapaikanhakijoiden rikostilastoihin.