13
maalis
2022

NATO

Päivän Byrokraatti kehottaa Suomea hakemaan NATO:n jäseneksi heti.

 

Kysymys jäsenyydestä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen ja kuuluu seuraavasti: Jos Suomea 25 kertaa suurempi naapurimaa hyökkää, haluatko, että maailman suurin, modernein ja voimakkain armeija tulee apuun?

 

– – –

 

Vaihtoehdoksi tarjotut puheet NATO-optiosta ovat todellisuudessa olleet usein vain tapa vastustaa länsi-integraatiota. Valitettavasti moni suomalainen on haksahtanut näihin puheisiin, vaikka ei olisikaan tarkoittanut edesauttaa Venäjän etupiiri-intressejä. Sellaista NATO-optiota kuin mitä poliitikkojen puheissa on viljelty, ei ole koskaan ollut. Nyt, kun naamiot on riisuttu ja vain sodan kylmät kasvot näkyvät, jäsenyyttä ilmiselvästi tarvittaisiin, mutta sitä ei kuulemma kestäkään enää tässä tilanteessa hakea.

 

Rakennelmaan on aina sisältynyt paha valuvika. NATO-optiohan tarkoittaa nimittäin määritelmällisesti sitä, että turvallisuusratkaisuja aletaan pohtia vasta, kun tilanne on jo kiristynyt. On ihan turha murehtia nyt, että vallitsevassa tilanteessa jäsenhakemus voisi provosoida Venäjää. Arvon rouvat ja herrat, se nimenomaisesti on ollut meidän strategiamme sen sijaan, että olisimme hakeutuneet jäseneksi hyvien ja rauhallisten aikojen puitteissa. Olemme nimenomaisesti päättäneet, että etsimme liittolaisia vasta, kun ongelmat ovat jo ilmenneet.

 

NATO-optiopuhe on siinä suhteessa läheistä sukua tarinalle Hölmölän kylässä vuotavasta katosta. Hyvällä säällä ei kenelläkään ollut tarvetta korjata reikää, eikä sadesäällä kukaan uskaltautunut liukkaalle katolle.

 

Kieltämättä olisi ollut parempi hakea jäseneksi jo vuosia sitten, mutta jäljellä olevista vaihtoehdoista paras aika hakea NATO-jäsenyyttä on nyt.

 

– – –

 

Sen lisäksi, että joku on huolissaan siitä, että jäsenhakemus provosoisi Venäjää, joku toinen hellii edelleen ajatusta hyvistä naapurisuhteista ja liittoutumattomuutemme turvaamasta ”erityisasemasta”.

 

Molemmat vasta-argumentit ovat yhtä tyhjän kanssa, sillä ei Suomella ole minkäänlaista erityisasemaa. Muutamien julkisesti saatavilla olevien lähteiden valossa Moskovan toimintaa näyttää ohjaavan aatteellinen laajentumispyrkimys, jota silovikien hallinto on toteuttanut ainakin vuodesta 2005 alkaen. Lähteistämme syntyvän kuvan mukaan laajentumispyrkimys on riippumaton siitä, kuinka naapurimaat kohtelevat Venäjää. Turvassa ei säily pelkästään sillä, että keskittyy olemaan Venäjälle hyvä naapuri. Jos maa sattuu osumaan tiettyyn lokeroon Kremliä ohjaavassa ideologisessa näkemyksessä, sille on varattuna vuoronumero maan käytöksestä riippumatta. Korkeintaan epäitsenäiseksi vasallivaltioksi alistuminen auttaa.

 

Ja jos hyviä suhteita rakennetaan, se on tie, jota kuljetaan kahteen suuntaan. Venäjä on uhannut meitä sotilaallisilla seuraamuksilla viimeisen kahden viikon aikana kaksi kertaa. Ei niin toimita, jos halutaan olla hyvä ystävä. Suomi on ollut Venäjälle erinomainen naapuri ja on sitä varmasti jatkossakin, myös NATO:n jäsenenä, mutta ystävyys on vastavuoroinen suhde – se vaatii tekoja myös Venäjältä.

 

 

Venäjän politiikan käänne vuonna 2005

 

Katsotaanpa seuraavaksi tarkemmin lähteitä, joihin viittaamme. Ennen sitä kuitenkin vielä pari seikkaa Venäjää johtavan presidentti Vladimir Putinin taustasta.

 

Kuten kaikki tietävät, Putin on entinen KGB-agentti, joka oli komennuksella DDR:ssä, kun Berliinin muuri murtui ja DDR ja Neuvostoliitto lakkasivat olemasta. Putin on itse kutsunut tuota tapahtumasarjaa ”aikamme suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi”. KGB-agenttina Putinista on epäilemättä tuntunut siltä, että tuolla hetkellä, kommunistisen järjestelmän kaatuessa, hänen elämältään katosi tarkoitus.

 

Traumaattinen kokemus näyttää määritelleen Putinille elämäntavoitteen Venäjän suuruuden palauttamisesta. Entisenä agenttina hän osaa halutessaan käyttää tavoitteen saavuttamiseen Neuvostoliiton turvallisuuskoneiston perinteisiä työvälineitä: juonittelua, manipulointia ja väkivaltaa tai sen uhkaa.

 

Monen mutkan myötä Putinin ura kulki Neuvostoliiton jälkeisessä Venäjässä ensin Pietarin pormestarin esikuntaan ja sitten maan jo alkoholisoituneen presidentin, Boris Jeltsinin hallintoon, jossa hänet nimitettiin 1998 KGB:n seuraajaorganisaation FSB:n johtajaksi ja lopulta 9. elokuuta 1999 virkaatekeväksi pääministeriksi. Samana päivänä Jeltsin myös ilmoitti toivovansa Putinista seuraajaansa. Putin vastasi pyyntöön nöyrästi lupaamalla pyrkiä presidentiksi.

 

– – –

 

Putinin ensimmäinen varsinainen virkakausi, 2000-2008 jatkoi aluksi Jeltsinin regiimin kansainvälistymis- ja talousreformipolitiikkaa. Tuota talouspolitiikkaa ohjasi libertaari taloustieteilijä Andrei Illarionov, joka toimi myös Putinin G8-edustajana, kunnes Illarionov vuonna 2005 erosi vastalauseena Putinin troikan muuttuneelle linjallle. Hän ilmoitti 21.12.2005:

 

”Tänä vuonna Venäjästä on tullut eri maa. Se ei ole enää demokraattinen maa. Se ei ole enää vapaa maa.”

 

Illarionov kertoi, että hän ei kyennyt enää vaikuttamaan hallinnon kehityssuuntaan, ja että mm. turvallisuusorganisaatiotaustaiset oligarkit olivat kaapanneet joukon valtion suuryhtiöitä, kuten Jukosin, Gazpromin ja Rosneftin. Venäjän nykyinen kleptokratia oli ottanut ison harppauksen eteenpäin.

 

Illarionov arvasi tulevaisuutensa Venäjällä turvattomaksi ja muutti Yhdysvaltoihin. Hän toimii siellä edelleen Päivän Byrokraatin aatteellisen hengenheimolaisen, Cato-instituutin vanhempana tutkijana.

 

 

”Ukraina, Valko-Venäjä, Baltia, Suomi ja osa Georgiaa kuuluu Putinille ja hänen edeltäjilleen”

 

Illarionov on siitä uniikissa asemassa, että koska hän kuului vuosia Putinin lähipiiriin, hänellä oli tilaisuus myös tutustua läheisesti Putinin ajatteluun. Tästä ajattelusta Illarionov kertoi 2014 Iltalehdessäkin julkaistussa haastattelussa, jossa hän varoitti, että Putinin aikeet eivät suinkaan rajoitu tuolloin tapahtuneeseen Krimin miehitykseen ja Donbasin alueella alkaneeseen, rajoitetun intensiteetin sotaan Venäjän tukemien kapinallisten toimesta. Illarionov varoitti:

 

”Putinin mielestä Ukraina, Valko-Venäjä, Baltia, Suomi ja osa Georgiaa kuuluu hänelle ja hänen edeltäjilleen.”

 

Vaikka taustalla oli jo 2008 Georgian sota, vielä vuonna 2014 Päivän Byrokraattikin suhtautui hieman skeptisesti Illarionovin sanomisiin, sillä tuntui täysin mahdolliselta, että hän oli vain katkera erottamisestaan ja käytti hyväksi tilaisuuden mustamaalata Putinia.

 

Nyttemmin on kuitenkin mahdollista todeta – Putinin omankin kertoman perusteella, että Illarionovin väite saattoi pitää täysin paikkansa.

 

 

Wikileaksissa on tietoja Venäjän laajentumisstrategiasta

 

Toinen merkittävä lähde putkahti julkisuuteen Wikileaksin vuotamien asiakirjojen kautta. Asiakirjat ovat olleet sinänsä saatavilla Wikileaksista jo vuodesta 2013 lukien, mutta niihin kiinnitettiin huomiota vasta reilu viikko siiten 1.3.2022, kun tuntematon brittiläinen vaihtoehtomedia Byline Times julkaisi niistä yhteenvedon.

 

Kyseessä on luonnos Yhdysvaltain merijalkaväen Pentagonille vuonna 2011 laatimasta analyysista, joissa on selvitetty Putinin pitkän aikavälin strategiaa Venäjän aseman vahvistamiseksi Euroopassa, Kaukasuksella ja Baltiassa. Heti asiakirjojen alusta putkahtaa esiin mielenkiintoinen vuosiluku, joka yhdistyy edellä kerrottuihin Illarionovin kommentteihin. Merijalkaväen tiedustelutietojen mukaan tätä Putinin hallinnon strategiaa on alettu noudattaa juuri vuonna 2005 – jolloin Illarionov jätti tehtävänsä ja kertoi Venäjän linjan muuttuneen.

 

Lienee turvallista päätellä, että Illarionovin kertoma on ainakin pääpiirteissään totta, ja juuri tuolloin on tapahtunut lopullisesti suunnanmuutos, jolloin Putin viimeistään on hylännyt länsimyönteisen, avoimen markkinatalouden kehittämiseen perustuvan tulevaisuuden ja valinnut sen sijaan sotilaallisen supervallan aseman uudelleen tavoittelun.

 

Putin ilmeisesti myös aidosti kokee, että hän toimii vastavoimana NATO:n laajentumiselle. Todellisuudessahan NATO ei itse pyri laajenemaan, vaan suvereenit itsenäiset valtiot hakeutuvat vapaaehtoisesti sen jäseniksi ja näin toimimalla etsivät toisistaan suojaa – juurikin Venäjän imperialismia vastaan.

 

– – –

 

Merijalkaväen analyysin perusteella Putinin strategiana on edetä vaiheittain. Venäjän lähimaat on tässä strategiassa jaettu neljään aaltoon.

 

Ensimmäiseen aaltoon kuuluvat Valko-Venäjä, Kazakstan, Ukraina ja Georgia, joihin fokusoinnin tarkoituksena oli taata Venäjän pääsy Mustallemerelle ja Kaspian merelle sekä toimia puskurina Aasiaa, Eurooppaa ja islamilaista maailmaa vastaan. Kuten voimme todeta, kaikki neljä maata ovatkin olleet Venäjän erityyppisten toimien kohteena. Venäjä on pyrkinyt saamaan maihin nukkehallitsijan, jonka kautta Moskovalla olisi maassa tosiasiallinen kontrolli.

 

Valko-Venäjä on Lukasenkan kautta tiiviisti Kremlin taskussa ja Ukraina oli myös hyvin Moskovan kontrollissa kunnes venäjämielinen presidentti Viktor Janukovytš syrjäytettiin 2014 Maidanin vallankumouksessa. Kazakstanin osalta tilanne on heilunut välillä lähemmäksi, välillä kauemmaksi Venäjän kontrollista. Viimeksi tammikuussa 2022 Venäjä teki Kazakstanin presidentin Kasym-Žomart Tokajevin pyynnöstä sotilasoperaation häntä vastaan nousseen kansanliikkeen tukahduttamiseksi. Georgiaa vastaan 2008 käyty sota jätti Moskovan kannalta valitettavasti saavuttamatta osan tavoitteistaan.

 

Strategian toiseen ryhmään kuuluvat Moldova, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan, Armenia, Azerbaidžan ja Uzbekistan. Myös kaikissa näissä Venäjä on onnistunut vahvistamaan tosiasiallista kontrolliaan.

 

Strategian kolmas ryhmä on meitä huolestuttavan lähellä: Viro, Latvia ja Liettua. Analyysin mukaan Putinin strategiana on lisätä vaikutusvaltaansa näissä NATO:n suojaan ehtineissä maissa pyrkimällä vaikuttamaan propagandalla erityisesti näiden maiden nuorisoon ja poliittisiin puolueisiin. Merijalkaväen analyysin mukaan Venäjän Valko-Venäjän kanssa toteuttamien sotaharjoitusten tarkoituksena on ollut harjoitella juuri Baltian maiden valtaamista.

 

Neljäs ryhmä maita, joihin Venäjä pyrkii saamaan kontrollia ovat Keski-Euroopassa sijaitsevat entiset itäblokin maat Puola, Tsekki, Slovakia, Unkari, Romania ja Bulgaria.

 

– – –

 

Analyysi kertoo, että Venäjä pyrkii aktiivisesti estämään NATO-maiden yhdentymisen yhteisen tavoitteen taakse. Kremlin ”hajoita ja hallitse” -taktiikan kohteina ovat erityisesti Saksa, Ranska ja Turkki, joita Venäjä yrittää repiä erilleen muista NATO-maista erilaisilla tekniikoilla.

 

Ranskan sitomiseksi yhteisiin intresseihin Venäjä on käyttänyt mittavia Ranskaa hyödyttäviä investointeja ja aseostoja, esim. Venäjän Ranskalta taannoin tilaamat helikopteritukialukset, joiden toimitussopimuksen Ranska kuitenkin sittemmin purki vuonna 2014 tapahtuneen Krimin valtauksen jälkeen. Turkkia Venäjä taas on pyrkinyt pitämään lähellään sen kautta kulkevien kaasutoimitusten tuottaman taloudellisen hyödyn avulla.

 

Saksaa Venäjä on tunnetusti hemmotellut edullisella energialla ja luonut sen avulla taloudellisen riippuvuussuhteen, jota Moskova kykenee tehokkaasti hyödyntämään. Raportti noteeraa, että jo analyysin tekovuonna 2011 tämä tekniikka oli tuottanut tulosta ja Saksa auttoi Venäjää estämään Ukrainan ja Georgian NATO-jäsenyyden.

 

– – –

 

Juuri aloittamassaan uudessa Ukraina-operaatiossa Kreml näyttää tehneen pahan laskuvirheen. Paitsi, että sotilaallisesti haaste voi mahdollisesti olla liian suuri, vuosikausia menestyksellisesti jatkunut NATO:n hajaannuttaminen otti hankkeen myötä valtavaa takapakkia. Lännen yhtäkkinen ryhdistäytymisen ja yhdistymisen on täytynyt tulla Moskovalle yllätyksenä. Todella pitkälle menevät sanktiot ovat Venäjälle kuin taloudellinen ydinisku, eikä Kreml näytä olleen varautunut niihin, saati Ukrainan saamaan mittavaan aseapuun.

 

Kannaltamme positiivisena piirteenä merijalkaväen analyysissa voi pitää sitä, että ainakaan yhteenvedon perusteella Putinin strategiassa ei näytettäisi kohdistettavan erityistä huomiota Suomeen tai Ruotsiin.

 

Täysin ei silti kannata huokaista helpotuksesta, sillä Putinin ajattelua valaisee myös hänen 21.2.2022 pitämänsä, Ukrainan laajemman sodan aloittanut puhe. Tuossa puheessa Putin väitti Leninin tehneen virheen 1917 ”myöntäessään itsenäisyyden tietyille valtioille”. Suomi on yksi näistä valtioista, ja on hyvin mahdollista, että asemamme rinnastuu Putinin ajattelussa Viroon, Latviaan ja Liettuaan – ja ehkä kelpaa niille vaihtoehdoksi, jos hyökkäys Baltian maihin on näiden NATO-jäsenyyden vuoksi liian riskialtis.

 

 

Meille tuttu logiikka ei päde

 

Monessa suhteessa Putinin harjoittamasta politiikasta löytyy läheisiä yhtymäkohtia 1930-luvun Saksaan, muutenkin kuin nopeasti joka paikkaan levinneen Z-tunnuksen herättämine kaikuineen. Jopa siinä mitassa, että parin päivän takaisen venäläisen uutisen mukaan Venäjä on ”denatsifiointiohjelman ensimmäisenä osana” kuljettanut Donbassin alueelta 1090 orpolasta Venäjälle, mahdollisesti kasvattaakseen heistä jonkinlaista slaavilaisortodoksista mallisukupolvea. Vertaus erääseen 30-lukulaiseen nuorisojärjestöön ei välttämättä ole kaukana.

 

On ymmärrettävä, että Venäjän nykyhallinto ei toimi lainkaan samanlaisilla arvoilla kuin meidän eurooppalainen maailmamme, eikä meidän ole syytä odottaa Venäjän esimerkiksi noudattavan tekemäänsä sopimusta, mikäli siitä poikkeaminen tuottaa suuremman hyödyn kuin sopimuksen noudattaminen. Budapestin sopimus 1994 ja Ukrainan siinä Venäjältä saamat turvatakuut hyvänä esimerkkinä.

 

Jos jollakulla on vielä katsomatta tiedustelueversti (evp) Martti Karin luento Venäjän strategisesta kulttuurista, siihen kannattaa investoida puolituntinen vaikka heti tämän kirjoituksen jälkeen.

 

Kun Putinin ja hänen hallintonsa todellisia motivaattoreita ei ole ymmärretty, moni on höynähtänyt näennäisen ystävällisyyden teatteriin. Gerhard Schröder, Gérard Depardeu, René Fasel – lista eri aloilta löytyvistä hyödyllisistä hölmöistä on pitkä. Onpa jopa eräs suomalainen presidentti tullut hurmatuksi KGB-agentti Putinin kukkapuskilla ja kädestä pitelyllä niin, että intoutui suorastaan kutsumaan tätä ystäväkseen ja saatuaan vielä lahjaksi kissan, johtamaan Suomen NATO:n sijasta Ottawan sopimuksen jäsenmaaksi.

 

(Kissa on syytön.)

 

– – –

 

On tärkeää ymmärtää, että Suomen ulkopolitiikan johtoajatuksena ollut toimintamalli, jossa Suomi pyrkii toimimaan siten, että ”Venäjällä ei olisi mitään syytä hyökätä”, ei tässä turvallisuusympäristössä yksinkertaisesti toimi. Venäjän nykyisenkaltainen hallinto ei etsi syitä samalla logiikalla kuin mitä me olemme tottuneet käyttämään. Kun silovikien ajurina on edellä kuvattu imperialistinen laajentumispolitiikka tavoitteeksi koetuilla historiallisilla rajoilla, ei aggressiolle tarvita sellaista syytä, jonka me kokisimme rationaaliseksi. Esimerkiksi hankkeen taloudellinen tai sotilaallinen kustannus ei ole riittävä peruste kumoamaan itseisarvoksi muodostunutta laajentumistavoitetta. Vain ulkorajojen siirtymisellä on merkitystä.

 

Tämän sai huomata myös Ukraina. Ei Venäjällä ollut mitään järkevää syytä hyökätä. Itse asiassa, sen ilmoittamat syyt denatsifikaatioineen sun muineen onkin ilmeisesti kaikessa päättömyydessään tarkoitettukin vain lisäloukkaukseksi.

 

Kuten joku Twitterissä mainitsi, ”jos uskomme Putinin, Lavrovin ja patriarkka Kirillin äskettäin hyökkäykselle nimeämät syyt, niin Ukrainassa vallassa ovat siis juutalaisten johtamat gay-pride-natsit, jotka rakentelevat ydinaseita. Heitä on nyt vain ammuttava, jotta voidaan estää sodan syttyminen”.

 

On hyvin ilmeistä, että Ukraina ei olisi voinut (täyttä antautumista lukuun ottamatta) tehdä mitään estääkseen sodan – paitsi, jos se olisi aikanaan päässyt NATO:n jäseneksi, minkä Saksa kuitenkin vuosikymmen sitten auttoi torppaamaan.

 

 

Ukrainan operaatiosta oli päätös jo joulukuussa 2021?

 

Suomessa on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle ”Liberaalidemokraattista puoluetta” (nimestään huolimatta todellisuudessa KGB:n perustama ääriliike) johtavan Vladimir Žirinovskin puhe Duumassa 27.12.2021: ”Aamulla kello 4.00 helmikuun 22:ntena saatte tuntea uuden politiikkamme. Haluaisin vuoden 2022 olevan rauhallinen, mutta rakastan totuutta.”

 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi 24.2.2022 juuri klo 4.00 Moskovan aikaa. Tasan 48 tuntia Žirinovskin ilmoittamaa ajankohtaa myöhemmin.

 

Žirinovski tuskin on niin onnekas, että hän kykenisi arvaamaan tulevaisuuden tällä tarkkuudella, joten on selvää, että hänellä oli ollut käytössään kopio sotasuunnitelmasta, jonka on siis täytynyt ollut olemassa jo vähintään joulukuusta 2021 lukien. Kaikki neuvottelut tämän jälkeen ovat olleet pelkkää sumuverhoa. Päätös operaation aloittamisesta oli jo tehty.

 

Hyökkäyksen aloitushetki oli arvatenkin sidottu Kiinan olympialaisten päättymiseen, sillä voitaneen olettaa, että Moskovan tärkein yhteistyökumppani Peking on ollut suunnitelmasta tietoinen ja asettanut reunaehdoksi, että heidän kisojaan ei tule häiritä.

 

Jos olette joskus lohduttautuneet Suomen-syöjäksikin kutsutun Žirinovskin puheista sillä, että hän nyt on vain tuollainen hassuja puhuva huru-ukko, miettikääpä mitä kertoo hänen todellisesta asemastaan se, että hänellä on ollut pääsy Venäjän luottamuksellisimpiin sotasuunnitelmiin?

 

Kaikella tällä Moskovan hallinnon lähettämä viesti maailmalle on, että meitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä te olette mieltä, ja voimme ilmoittaa ihan miten älyttömän syyn tahansa ilman, että te uskallatte tehdä asialle yhtään mitään. Meillä on ydinaseita.

 

 

NATO:on, nyt.

 

Ei ole mitään syytä, miksi Venäjä ei voisi toimia täsmälleen samalla myös Suomen suhteen. Toimia edeltävä päätön propaganda voi alkaa koska tahansa, ja apuja sitä varten tarjoilee auliisti suomalainen, natseja joka puolella näkevä vasemmistomme. Eräs helsinkiläinen ex-pormestariehdokaskin ilmoitti natseja marssivan ikkunansa alla jopa kokonaisina kulkueina.

 

Ja nyt, kun Venäjä on jopa virallisesti lisännyt Suomen epäystävällisten valtioiden listalle (joka sivumennen todeten on lähes sama kuin lista maailman 40. demokraattisimmasta valtiosta), on viimeistään aika herätä.

 

 

Venäjä kunnioittaa vain voimaa, ja meidän on syytä huolehtia siitä, että puolustuksellamme sitä on riittävästi. Riittävä taso ei ole uskottava puolustus, joka tekee hyökkäyksestä liian kalliin, koska Kreml voi olla valmis tuon hinnan maksamaan. Riittävää on vain se, että meillä on puolustus, joka voi voittaa sodan.

 

 

Ikkuna on vielä hetken auki

 

Hyvät ystävät. Joko me jätämme kohtalomme sen armoille, satummeko olemaan listalla vai emme, tai me otamme kohtalomme omiin käsiimme ja otamme vastaan avun valloilta, jotka ovat paljon mahtavampia kuin Venäjä.

 

Venäjän sotilasbudetti on vain 5% NATO:n vastaavasta, eikä sillä ole Pohjois-Atlantin Puolustusliittoa vastaan mitään mahdollisuuksia.

 

Jotkut teistä vielä arvailevat, mahtaako 5. artikla todella pitää, ja tulisiko USA todella apuun. Venäjä on tästä kysymyksestä paljon teitä vakuuttuneempi. Kuten Venäjän toimista näkee, se pelkää NATO:a hysteerisesti ja tekee kaikkensa estääkseen helppojen suupalojen karkaamisen 5. artiklan turvatakuiden suojiin.

 

Muistetaan, että Venäjän liittoutumattomista länsinaapureista me olemme enää ainoana jäljellä ilman venäläisiä miehitysjoukkoja.

 

Onneksi ikkuna liittymiselle on nyt auki vielä ainakin hetken. Venäjä on kiinni ankarasti vastaan hangoittelevassa Ukrainassa, eikä sillä olisi resursseja luoda sotilaallista painetta Suomea kohtaan edes siinä tapauksessa, että haluja olisikin. Suomen puolueet näyttävät myös vihdoin lämmenneen asialle. Tätä kirjoitettaessa on selvää, että kokoomus ja RKP tukevat hakemusta, perussuomalaisista ilmeisesti selvä enemmistö on kääntynyt NATO:n kannalle, ja jopa sosialidemokraattien ja keskustan riveistä on ilmaistu liittymiselle tukea.

 

Hyvä niin, sillä tämä on nyt meidän suomalaisten yhteinen hanke, jota meidän tulee viedä yhdessä eteenpäin. Aivan niin kuin puolustimme yhdessä itsenäisyyttämme myös 80 vuotta sitten.

 

NATO:on, nyt.

 

 

Edit: Korjattu tieto hyökkäyksen alkamisajankohdasta. Žirinovskin ennustus ei osunut aivan minuutilleen, vaan 22.2. sijasta Venäjä hyökkäsi 24.2. Putinin puhe oli 21.2.

Saatat tykätä myös

PAB: Venäjän asiakirjavirastot ovat auki joka päivä klo 9-21
PB: Uusi Neuvostoliitto

3 vastausta

  1. Jallu

    Erittäin hyvä ja perusteltu analyysi. Mitä se oikein tarkoittaa, mitä kuulee niin monesta suusta: Ei kannata hötkyillä. Tarkoittaako se, että nyt vetää hämeen hitain ja Putin on jo vetänyt? Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen sanoi, että Suomi ja Ruotsi pääsevät Natoon vuorokaudessa, mutta tämä ikkuna ei ole kovin kauan auki. Eikö nyt olisi aika hötkyillä?
    Käyttäkää Suomen päättäjät tämä ainutlaatuinen tilaisuus.

  2. Roger Stjernvall

    Ilman muuta nyt jos koskaan kannatta viedä asia eteenpäin ja nopeasti .
    Kuten sanottu on kukaan ei tiedä kuinka kauan tuo ikkuna on auki .
    Niin raakaa sotaa mitä Ukrainassa käydään , uskon että kukaan suomalainen ei sellaista voisi hyväksyä .
    Kuten voimme havaita kaikilla uutis kanavilla ympäri maailmaa , voidaan todeta että Putinilla on kädet täynnä eikä toivottavasti pysty tekemään paljoakaan meidän itä rajalla . Juuri nyt.
    Eli Nyt on se Oikea Aika Liittyä

Kommentoi